keskiviikko 29. elokuuta 2012

Jättionnellisuuskohtaus

Muistatteko kun tuossa taannoin kerroin että ei meillä ole kiirettä pois tästä nykyisestä asunnosta kun saatiin ruokailutilakin hienosti muutettua makuualkoviksi ja naapuritkin on niin mukavia. Siinä samalla kuitenkin haaveilin; laminaattilattioista, lasitetusta parvekkeesta ja kumminkin ikiomasta makuuhuoneesta mulle ja Otolle josta sais oven kiinni niin sänkyä ei tarvis aina pedata. Tilaisuus sitten suunnilleen tunkeutui meidän nenän eteen joten eihän sitä voinut jättää käyttämättä ja nyt tässä lasketaan sitten öitä marraskuun 1. päivä tapahtuvaan muuttoon meidän unelmien asuntoon! Talo jonne muutetaan valmistuu lokakuun lopussa eli me saadaan olla ensimmäiset jotka meidän tulevan asunnon korkkaa! Miltäs kuulostaa kolme huonetta, keittiö, sauna ja lasitettu parveke? Entäpäs laminaattilattiat, keraaminen liesi, mukavuuslattialämmitys kylpyhuoneessa, astianpesukone valmiina ja harmaa-valkoinen moderni keittiö? Pakko kyllä sanoa että en voisi olla tän onnellisempi. Mä en tule kertomaan jatkossa blogissa enää asuinaluetta jossa me sitten asutaan, ihan vain yksityisyyden vuoksi mutta luulenpa että tarkkasilmäisimmät huomaavat kuitenkin.
            Muutossa mua arveluttaa vain yksi juttu! Kaikki tulevat asukkaat saavat avaimet käteen ja luvan muuttaa samana päivänä, joten mitenköhän ihmeessä joku suunnilleen sata ihmistä kykenee muuttamaan samaan aikaan samaan taloon?? Meidänkin asunto on neljännessä kerroksessa että ollaan aika lirissä varmaan kun hissejä on kumminkin vain yksi per rappu. Mutta ainakin kunto kasvaa kun rahtaa kirjahyllyjä ja sänkyjä portaita pitkin, mikäs sen parempaa. Ja muuton jälkeen kipeät lihakset voi rentouttaa omassa saunassa jonka jälkeen voi vilvoitella jääkylmän limpparin kanssa lasitetulla parvekkeella. Aaaaa nyt oikeesti lopetan tän hehkutuksen, mutta kai sitä vähän saa iloita!!
                Eilen käytiin laittamassa nimet papereihin ja nyt sitten vain odotellaan marraskuuta ja pakataan kaikessa rauhassa. Meillä on myös suunnitelmissa aikalailla totaaliuudistaa meidän sisustus kokonaan, joten meillä ois tässä tulossa myyntiin tv-taso, yksi 120cm leveä sänky, iso kolmen istuttava musta sohva, cd/dvd -hylly, pikkupöytä, tietokonepöytä ja varmaan miljoona säkillistä vaatteita ym. Kiinnostaako ketään? Mulle saa laittaa sähköpostia couturecouture@windowslive.com tai blogin fb-sivuilla viestiä niin voin antaa lisätietoja, mutta mä laitan varmaan myynti-ilmoitukset oman kaupunkini fb-kirppikselle ainakin ja täällä voin niistä sitten myöhemmin vinkkailla, mutta siis jos haluaa "parhaat päältä" niin saa laittaa viestiä vaikka heti!
                     Nyt voisin kertoa vaikka vähän muitakin kuulumisia. Eilen tosiaan herättiin aamulla ennen sianpieremää ja käytiin katsomassa siitä meidän tulevasta talosta sellaista esittelyhuoneistoa jonka jälkeen Otto lähti töihin ja mä tulin kotiin siivoilemaan. Pian Sara ja Elias tulikin jo meille ja noi muksut kyllä on niin suloisia kun ne leikkii keskenään, monta tuntia vierähti ja sitten olikin jo aika rientää keskustaan kirjoittamaan asunnosta sopimuksia. Matkalla piipahdettiin puhelinkaupassa kun mun piti vaihtaa mun liittymä isompaan mutta sitten nappasinkin samalla itselleni mukaan vielä Samsung Galaxy S kolmosen. Joten, sain nyt tehtyä vihdoin itsellenikin Instagramin ja heti kun opin käyttämään tota mun puhelinta kunnolla (kyllä, se on täysin erilainen kun mun antiikkinen Samsung Galaxy S 1) niin laittelen sitten tännekin sellaisen Instagram -seuraamisnappulan. Tässäpä muutama kuvanen eiliseltä:

Ihanat kaverukset leikkii yhdessä peltipurkilla! ♥ Mä levitin kaikki lelut niille mut noi peltipurkit oli kaikkein mielenkiintosimpia ja niillä ne leikki varmaan tunnin :DD
Tirriskä ihana tanssi kun oltiin lähdössä kauppaan♥
Tässä mun uusi puhelin :D pitäis varmaan tehdä tälle jotain ku mulla on joku järkyttävä soittoääni eikä toi mun taustakuvakaan oo mitenkään kauheesti mun tyylinen :D
Mua alkoi kamalan kauheesti kyllästyttää normi jokapäiväinen suorat hiukset + keskijakaus -kampaus ja sit tein vahingos näin:
Mä en jaksanu mun hiuksia joten aloin tupeeraamaan niitä vaan randomisti, väänsin ne loput latvat tupeerauksen jälkeen tommoselle pötkölle ja tungin muutaman pinnin väliin ja sitten kilo lakkaa ja tässä tulos! Koko kampauksen tekemiseen meni ehkä 5-10min ja mun mielestä näytti ihan mukavalta! Mitäs pidätte?
Tässäpä tämän päivän asua. Nää kuvat on hieman mielenkiintosia kun Tiara heräsi just päikkäreiltä samalla ku koitettiin ottaa niitä niin ei keretty Saran kanssa kauhean montaa ottamaan, mut eipä se ole niin justiinsa!

Bleiseri, toppi - H&M
Farkut - Cubus
Kengät - DinSko

Nyt mä alan soittelemaan muutaman bisnespuhelun, pesemään pyykkiä ja sitten lähdetäänkin ulkoilemaan Saran, Eliaksen ja Tiaran kanssa. Illalla ollaan vielä Saran kanssa menossa leffaan joten aika hulinapäivä kun ruokaakin pitäisi laittaa, laittautua itse ja tietysti siivota! Ihanaa päivää kaikille♥

maanantai 27. elokuuta 2012

Ystäväkirja


Ojenna ystäväkirja yhdelle äitibloggaajalle, jolla se ei ole vielä ollut. Ilmoita ystäväkirjasta hänelle hänen blogissaan. Ei tarvitse kiittää ketään, jaa vain tietämyksesi kaikkien äitien kesken! Valitse osiollesi mieluinen väriteema ja muista kopioida kaikkien tiedot mukaan. 
 

Minä: Emilia 18.03.1992
Blogi: emilia-itsallaboutava.blogspot.com
Lapset: Ava 12.10.2011
Paras raskausajan neuvoni: Ota masukuvia! Paljon erilaisia. Kadut myöhemmin, jos et ota.
Paras vauvanhoito vinkkini: Kokeile useita eri merkkejä D-tipoista, korvikkeesta, vaipoista yms. Se ensimmäinen ei aina ole paras, vaikka ei tulisikaan isoja ongelmia.
Paras paikka saada neuvoja: Vauvakahvila ja avoin päiväkoti. Näkee livenä samanikäisten lasten äitejä ja pääsee jakamaan kokemuksia.

Minä: Lisa Love - marraskuu 1986
Lapset: Kettu - toukokuu 2012
Paras raskausajan neuvoni: Älä jää sohvanpohjalle makaamaan vaan liiku jos et ole kipeä. Voit säästyä selkäkivuilta peruskunnon ylläpitämisellä.
Paras vauvanhoito vinkkini: Hymyile ja naura paljon vauvallesi, hän oppii sen nopsaa itsekkin. ;D
Paras paikka saada neuvoja: Muut äiti ja isi bloggaajat. Varsinkin sellaiset kellä tiedot vielä tuoreessa muistissa eli suunnilleen samanikäis(t)en lapsen vanhempi. 

Minä: Maisa, huhtikuu 1987
Blogi: kapymatkalla.blogspot.com
Lapset:  Olavi, lokakuu 2011
Paras raskausajan neuvoni: ei turhaa stressiä, eikä liikoja keskustelupalstojen lukemisia :)
Paras vauvanhoito vinkkini: kosteuslaput ylipäätään ja tutteja joka huoneeseen...
Paras paikka saada neuvoja: neuvola ja äiti puhelimessa

Minä: Heidi, toukokuu 1990
Blogi: pienenpieni-elama.blogspot.com
Lapset: Milton, tammikuu 2012
Paras raskausajan neuvoni: Älä googlaa MITÄÄN raskausoireita. Äläkä kuuntele sivullisten "onkohan tuola kaksoset" "herranen aika ku sä oot jumalaton" -kommentteja ja yritä nauttia isosta masusta, koska sitä tulee ikävä!! (sanoo ihminen joka vannoi ettei halua isoa mahaansa takaisin)
Paras vauvanhoito vinkkini: Maalaisjärjellä pääsee jo pitkälle! Äläkä kuuntele neuvolantädin "tää kasvukäyrä menee aika alhaalla...." -kommentteja! Ja tosiaan, tutteja joka huoneeseen, mieluiten kaksin kappalein! 
Paras paikka saada neuvoja: Äiti!! Korvaamaton apu!

Minä: Mirka, 08/91
Blogi: Materialistimutsi - mmmirka.blogspot.fi (seurantablogi materialistimutsi.blogspot.fi)
Lapset: Lucas, 12/11
Paras raskausajan neuvoni: Nauti siitä, että pystyt lähtemään vartin varoitusajalla tapaamaan ystäviäsi. Erityisesti nauti shoppailusta, kun mukana ei ole vauvaa, joka saattaa tarvita maitonsa juuri silloin, kun löydät jotain must have-ostettavaa.
Paras vauvanhoito vinkkini: Ole paljon läsnä, lapsi vaistoaa sen. Tee vain se, mikä on pakko - kadut myöhemmin, jos olet tehnyt ensimmäisinä viikkoina kaikkea "turhaa", kuten kiillottanut pöytähopeoita.
Paras paikka saada neuvoja: Oma äiti ja ystävät, joilla on lapsia.

Minä: Anne, Tammikuu 1992
Blogi: palaelamaa.blogspot.com
Lapset: Aatu 12/11
Paras raskausajan neuvoni: Muista syödä ja huolehtia raudan ''saannista'' Ei tapahdu sitte vahinkoja! Nauti hiljaisuudesta ja yksin olosta tylsistymiseen asti <3 span="span">
Paras vauvanhoito vinkkini: Pidä vaihtovaatteet laukussa! Ne selkäripulit yllättää aina kyläillessä :D nauti vauva-ajasta ja siitä kun vauva vielä makaa ja nukkuu... Se on kohta menoa --> <3 span="span">
Paras paikka saada neuvoja: Joulumammat fb ryhmä <3 ja="ja" jne..="jne.." my="my" neuvolat="neuvolat" s="s" span="span" toki="toki" vanhemmat="vanhemmat">

Minä: Susu, Tammikuu 1991
Blogi: apinoidenmatkassa.blogspot.fi
Lapset: Ida 10/10 ja Oona 02/12
Paras raskausajan neuvoni: Ota niitä mahakuvia! Ja yritä nauttia, koska sitä aikaa tulee ikävä. 
Paras vauvanhoito vinkkini: Ei kannata stressata liikoja ja nauti vauva-ajasta, se menee nopeammin ohi kuin ikinä uskoisit. 
Paras paikka saada neuvoja: Oma äiti!

Minä: Jenny, Joulukuu 1990
Blogi: kummitusjahdissa.blogspot.fi
Lapset: Eetu 09/09 ja Amanda 04/11
Paras raskausajan neuvoni: Älä pukeudu telttaa vaan nauti kun saat olla näyttävästi isomahanen! :)
Paras vauvanhoito vinkkini: Leiki, hömpötä ja seurustele vauvan kanssa paljon. Ja ota vauvasta paljon kuvia, ne kasvaa niin nopeesti. :)
Paras paikka saada neuvoja: Ystävät jolla on myös lapsia ja oma äiti.

Minä: Anniina, Maaliskuu 1992
Lapset: Iida 03/11
Paras raskausajan neuvoni: Nauti siitä isosta mahasta, potkuista yms. loppuun asti, vaikka välillä tuntuukin että siitä tahtois jo eroon niin ikävä sitä tulee ! 
Paras vauvanhoito vinkkini: Ota rennosti, nauti pikkuvauva ajasta sillä se on nopeammin ohitte kun huomaakaan.  Ja kun vauva itkee, elä hermostu vaan pysy rauhallisena niin vauvakin rauhottuu nopeammin.
Paras paikka saada neuvoja: Oma äiti ja kyllä omalla maalaisjärjelläkin pitkälle pärjää :)

Minä: Iina , Syyskuu 1991
Lapset: Tiara, Syyskuu 2011
Paras raskausajan neuvoni: Tee niitä asioita joista nautit eniten ja ota itsellesi aikaa niin paljon kuin tarvitset. Nauti isosta mahasta täysillä ja ole siitä ylpeä, äläkä turhaan murehdi ruokavaliota tai liikuntaa!
Paras vauvanhoitovinkkini: Ei kannata stressata turhaan, äkkiä ne omalle perheelle sopivat toimintatavat löytyvät. Rutiinit on hyvä juttu pienestä asti ja ne auttavat nukkumisjutuissa tosi paljon.
Paras paikka saada neuvoja: Oma äiti ja äitikaverit, Neuvolastakin saa kyllä apua ja perhekahviloista myös.

Seuraavaksi kirja lähtee Karolle!

Kantamiskokemuksia untuvikoillekin

Meidän perheellä on lapsen kantamisesta liinassa tai kantorepussa kovin vähän kokemuksia, oikeastaan ei juuri ollenkaan. Ainoa kantoväline joka meillä on koskaan ollut oli Baby Björnin rintareppu, jota ei kyllä ainakaan ergonomiseksi voinut kutsua millään tasolla. Senpä takia me ei sitä pahemmin käytettykään eikä olla sitten saatu aikaiseksi hankkia minkään muunkaanlaisia kantovälineitä. Vaikka olenkin kokenut vaunut pääosin käteväksi välineeksi Tiaran kanssa, niin en voi kyllä väittää ettenkö olisi joskus kaivannut jonkin muunkinlaista tapaa kätevästi liikkua lapsen kanssa esimerkiksi kirppiksillä tai shoppailemassa. Mutta nyt mekin vihdoin saamme siihen mahdollisuuden, minä sain nimittäin kunnian toimia yhtenä Kantokiertueelle 2012 osallistuvista bloggaajista! Päätin heti lähteä mukaan kun Ipanaisen Anni mua kysyi koska mua suorastaan vähän hävettää se ettei mulla ole kantamisesta kokemuksia! Tula -kantoreppu saapunee meille tällä viikolla ja ensimmäiseen todelliseen testiin Tula pääsee lauantaina häämöttävällä koko perheen Lintsireissulla. Kirjoittelinkin Kantokiertueesta Facebookissa jo varmaan pian kuukausi sitten, mutta blogin puolella olleiden kaikenlaisten hässäköiden keskellä olen unohtanut täällä aiheesta postailla. Joten kannattaa seurata Facebookissa jos haluaa informaatiota blogijutuista etuajassa!

Me saamme olla ihan ensimmäisiä joille reppu tänä vuonna matkaa ja sen jälkeen kiertue jatkuu tässä järjestyksessä:

1.–9.9 But I'm a human, not a sandwich
11.–23.9 Äitilandia
25.9–7.10 Isyyspakkaus

9.10–21.10 CloVer
23.10–4.11 Vauva, älä itke tänä yönä
5.11–18.11 Lähiömutsi
Odotan innolla muidenkin blogien tulevia kantokiertuepostauksia ja näin sitä tuli taas löydettyä itselleen uutta mukavaa luettavaa muutenkin osallistuvien blogien joukosta! Hieman on ehkä paineita kun tosiaan ollaan ihan ensimmäisiä, mä kun olen tosiaan tässä täysi untuvikko kuten otsikossa ilmaisinkin, mutta rennolla asenteella mennään!

Millaisia kantokokemuksia teillä on? Mistä TE haluaisitte lukea tulevan kantokiertueen aikana? Suunnitelmissa mulla on ainakin Isi testaa kantamista -postaus (Niin Otto btw ;D), Kantoreppu vs. vaunut -vertailu ja paljon muuta mukavaa! Mahtavaa alkanutta viikkoa kaikille♥

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Viikonlopun vipellyksiä

Meillä on ollut toiminnantäyteinen viikonloppu pitkästä aikaa! Perjantaina Otto siis lähti kavereineen parin tunnin ajomatkan päähän mökille ja mä vuorostani pidin meillä tyttöjen iltaa Tiaran ja mun kavereiden Kaislan, Jassun ja Annun kanssa. Jassu värjäsi mun hiukset ja näistä tuli tosi ihanat! Mä valitsin kaupasta samasta hiusvärisarjasta astetta vaaleamman sävyn kuin viimeksi, kirkkaan tummanvaalean ja lisäksi laitettiin vaaleita raitoja. En vain ottanut huomioon sitä että mun hiukset oli haalistuneet niin paljon kahdessa kuukaudessa, että tummanvaalea väri vetäisi nää sen hetkisestä tilanteesta taas astetta tummemmaksi. Mutta ainakin sävy on nyt kohdillaan; ei enää ollenkaan punertava vaan ihanan viileä vaaleanruskea. Ja eiköhän nämä tästä taas pikkuhiljaa haalistu niin jos vaikka seuraavalla kerralla väri olisi sitten tismalleen sellainen kun haluan! Kaislan kanssa katseltiin illalla leffaa Tiaran mentyä nukkumaan ja mä sitten tietysti nukahdin taas puoli tuntia ennen loppua kuten tavallista. Mutta onneksi Kaislaa ei haitannut!
               Eilen Otto mun yllätykseksi kotiutui mökkitunnelmista jo ennen aamukymmentä ja me lähdettiin sitten reippaina koko perhe shoppailemaan Tiaralle vähän syyskamppeita. Mukaan tarttui Kappahlin välikausihaalari, Kangaroosin muotoillut ja nilkkaa tukevat hienot kengät sekä pipo ja parit lapaset. Itselleni löysin vihdoinkin Cubuksesta täydellisesti istuvat farkut kaikkien lököttävien muka-pillihousujen tilalle ja en voisi olla tyytyväisempi! Me päädyttiin siksi tuohon Kappahlin haalariin, että Tiaralle piti ostaa nyt haalari koossa 80 koska 86-kokoinen ois ollut vielä liian iso kun koitettiin paria eri merkkistä. Eli haalari ei mene enää keväällä todellakaan, joten tuntui tyhmältä ostaa pariksi kuukaudeksi superkallista merkkihaalaria kun ainakin netistä lukemieni Kappahl-käyttökokemusten perusteella Kaxs ProXtec -haalarit ovat oikein laadukkaita. Eikä mua ollenkaan haitannut sekään että upouudelle haalarille jäi kanta-asiakas alennuksen jälkeen hintaa vaivaiset 24,95 euroa! Hassua muuten sinänsä, että toi Kappahlin 80-kokoinen haalari ei ole kovin paljoa suurempi kuin meidän talveksi ostettu Molo Kidsin Pyxis -haalari, vaikka se on taas sitten kokoa 86, eli taisi myyjä olla oikeassa kun kertoi niissä olevan nafti mitoitus. Mutta tässäpä vähän näitä ostoksia!

 Mä tykkään hirveästi tuosta haalarista ja toi ötökkäheijastin pohkeessa on ihan paras! Ainoa mikä ehkä vähän harmittaa on se että haalari ei ollenkaan mätsää uusien kenkien kanssa. Kenkiä oli todella vaikea löytää kuten ennustinkin, me vierailtiin valehtelematta ainakin kymmenessä eri kenkäkaupassa ja lopulta melkein jo luovutettuamme Sokokselta löytyi nuo Kangaroosit. Jokapaikasta puuttui juuri Tiaralle sopiva koko tai sitten sopivaa kokoa oli vain tummansinisena tai musta-vihreänä. Mun haaveilemat Crocs -kumisaappaatkin jäi vain haaveeksi neidille kun kenkään jäi lähemmäs viisi senttiä tilaa Tiaran jalan lisäksi. Mutta noihin mä nyt oon todella tyytyväinen ja onneksi ainakin toistaiseksi on sen verran lämmintä ettei niitä tuon haalarin kanssa tarvitse vielä käyttääkään. Ehkä viileämpiin ilmoihin mennessä saadaan sitten kumisaappaatkin  löydettyä jotenkin ihmeen kaupalla niin pääsee neiti rämpimään kuralätäkköihin!
 Siihen oon noissa kengissä tosi tyytyväinen, että muotoillusta pohjallisesta ja erittäin tukevasta varresta huolimatta ne eivät omaa perinteistä susirumaa ensikenkälookia. Vaikka kovasti olenkin lukenut Superfiteistä ja Kavateista niin myyjä vakuutti noiden olevan vähintään yhtä hyvät. Mä en muutenkaan ymmärrä miksi ensikenkien pitäisi automaattisesti olla sellaiset nahkaiset kirjaillulla auringonkukalla varustetut nauhakengät kun ne voi yhtä hyvin olla supercoolit streetlenkkarit ja silti yhtä hyvät ja laadukkaat!
Jenkkilippupipo sopii neidin collegehaalariin täydellisesti ja oon niin onnellinen että löydettiin toinen musta pipo se kadonneen tähtipipon tilalle. Hennesin ohuet lapaset on vaunulapasiksi juuri passelit, vielä pitäisi etsiä haalariin sopivat hanskat (onko ne jotain välikausihanskoja vai mitä nykyään, mun lapsuudessa ne oli kurahanskat) ja sitten just ne kumpparit. Talveksi pitää etsiä vielä pipoja, kengät, joku kaulurisysteemi ja kunnon hanskat myöskin. Villapuku meiltä löytyy jo ja mun mummo neuloo juuri parhaillaan Tiaralle pinkkejä villasukkia valkoisten kaveriksi. Mutta siinäpä se Tirriskän vaatteista, kattokaas mun uusia byysoja!
Farkut on siis Cubuksen Abbeyt, ja mun mielestä ihan mahtavat! Ainoa mikä Cubuksessa ärsytti, oli se että jonotin sovituskoppiin 20 minuuttia sovittamaan noita farkkuja (joita ihan oikeasti on pakko sovittaa että ne istuu) siksi koska n. miljoona 12-vuotiasta (mulla ei ole mitään tuon ikäisiä vastaan) olivat ilmeisesti juuri saaneet viikkorahansa ja sillähän oli pakko rynnätä shoppailemaan (=ostamaan halvinta mahdollista perustoppia jota on aivan pakko sovittaa vaikka niitä onkin kaapissa jo seitsemän eri väreissä!). Mutta ehkä se oli vähän Cubuksenkin vika, noin suositussa ketjuliikkeessä kun luulisi olevan enemmän kuin viisi sovituskoppia mutta noh, aina ei voi voittaa. Tänään halutti ulos eilisen kaupoissa pyörimisen jälkeen ja  käytiin jo päivällä kävelyllä ja vähän puistossa leikkimässä Tiaran kanssa ja tosi hyvin neiti ainakin seisoi ilman tukea myös kengät jalassa, että ehkä se pian tottuu noihin!

Ja sitten mulla olis vielä torstailtakin muutama ulkoilukuvanen jaettavana kun on ollut aika videopainotteisia postauksia tässä viimeaikoina niin on jääneet kuvat vähemmälle!

Ja sitten aattelin vielä esitellä tän päivän asun, joka jo melkein kokonaisuudessaan näkyikin tuossa farkkukuvassa kun se oli niin yksinkertainen, mutta kun mun on pakko hehkuttaa miten paljon rakastan vieläkin viime syksynä ostettuja ihania kiilakorkoplatform-nilkkureitani (toi on sana ihan varmasti!)!

Farkkupaita - Gina Tricot
Musta toppi - H&M
Farkut - Cubus
Nilkkurit - DinSko
Arskat - Glitter

Että sellainen viikonloppu, mulla on ollut hauskaa kyllä ja ilmeisesti Otolla ja Tirriskälläkin. Tiara on oppinut sanomaan namnam syödessään ja on aivan hurmaavan söpö! Toinen suloinen juttu on että Tiara vilkuttaa aina kodille heipat kun me lähdetään yhdessä ovesta ulos, kuinka ihana pieni! Nyt mua tosin masentaa, kurkku tuntuu siltä että huomenna musta ei lähde pihaustakaan ja mun oli äsken pakko käydä hakemassa sukat jalkaan ekaa kertaa kolmeen kuukauteen kun mulla oli niin pirun kylmä, toivottavasti se ei ois kuumeen nousu mikä mua paleltaa. Ensi viikolla onkin tiedossa leffassakäyntiä Saran kanssa, Lintsireissua viikonloppuna ja varmaan kaikenlaista muutakin hauskaa. Ihanaa viikkoa teille kaikille♥

Toivepostaus: Mun ja Oton videovastaukset

Noniin! Me kuvattiin Oton kanssa yhteensä kolme kertaa noi videovastaukset kun ollaan tälläsiä kämmäreitä ettei ikinä ekalla kerralla onnistu. Mun piti tosiaan tulla julkaisemaan torstaina kuvatut vastaukset mutta koska en saanut mitenkään fiksusti videoita pätkittyä sopivan mittaisiksi youtubeen niin päädyttiin sitten siihen ratkaisuun että kuvattiin ne vielä kerran. Mun piti vain odottaa siksi tähän päivään koska Otto oli perjantain ja eilisen aamun mökillä ja eilen oltiin koko päivä menossa niin ei voitu sitä siksi vielä silloin toteuttaa. Mut hei aika hatunnosto Otolle että se oikeesti suostu tekemään nää näin monta kertaa, eikä mun tarvinnut edes pahemmin suostutella, on se kiltti rakas! Videoissa on surkea äänenlaatu koska mun web-kamera ei ole mikään paras mahdollinen, mutta toivottavasti saatte edes jotain selkoa!



Mä tein nyt sellaisen päätöksen että blogin suhteen en enää lupaa mitään, koska oon huomannut että aina kun lupaan tehdä jonkin tietyn postauksen johonkin tiettyyn aikaan niin siitä ei vain tule mitään (aina tulee jotain muuta tekemistä, videot ei onnistu tai kamera unohtuu kotiin ym). Joten tästä  lähtien mä vain postaan silloin kun kaikki on kohdillaan. Me lähdetään nyt ulkoilemaan kun tuolla on ihan mieletön ilma ja jossain vaiheessa mulla olis ainakin ostoksia ja mun uutta tukkaa esiteltävänä! Videolla uudet hiukset jo näkyy ehkä jotenkuten mutta kuvista kumminkin varmaan näkee selkeämmin. Ihanaa sunnuntaipäivää kaikille♥

torstai 23. elokuuta 2012

Pikapostaus

Heippa! Videovastaukset on nyt kuvattu mutta koska mä taas tapani mukaan säädän niin mä en saa niitä vielä tänään youtubeen. Mut huomenna laitan ne ja tässä ois lohdutukseksi pari videota vissiin viime viikolta Tirriskästä ja Eliaksesta ulkoilemassa! On ne vain niin suloisia yhdessä♥ Pahoittelut viivästyksestä ja hyvää yötä kaikille!



tiistai 21. elokuuta 2012

Superhypermegapostauspläjäys

Noniin, jos vaikka nyt saisin niitä kuulumisiakin kerrottua, tulihan tässä jo viikon mittainen taukokin niistä. Mitään kovinkaan maailmaa mullistavaa meille ei ole tapahtunut, sellaista ihan tavallista hengailua vain perheen kesken ja kavereiden kanssa, mutta mukavaa on ollut ja paljon ollaan ulkoiltu, kahviteltu, shoppailtu ja leikitty vain ihan kotosallakin. Mä ajattelin tässä postauksessa keskittyä enemmän noihin kahvittelu- ja shoppailukuviin sekä asukuviin kun Tirriskän kuvien parhaimmisto oli esillä jo eilisessä postauksessa. Hassua muuten miten sitä laiskistuu kameran kanssa heti kun pitää pienen postaustauon, jotenkin tuntuu että viikon ajalta kuvia oli vähemmän kamerassa kuin mitä normaalisti on parissa päivässä!

Viikon ostokset:

 Mä innostuin  H&M:n pikkukuvastosta joka kolahti alennuskoodeineen postiluukusta ja tilasin itselleni muutaman pikkujutun syksyksi. Musta on kivaa kun noi kaikki vaatteet tuota raitapaitaa lukuunottamatta on yhdisteltävissä kivasti keskenään ja ne on yksinkertaisen tyylikkäitä, toisinsanoen sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen. Raitapaita on ihanan pirteä ja enhän mä sitä voinut olla ostamatta kun siinä on sitä kuuluisaa leopardikuviota jota ei mun vaatehuoneessa voi koskaan olla liikaa. Tuota mä voin käyttää silloin kun iskee tarve yrittää näyttää vähän vähemmän aikuiselta ja enemmän hauskalta! Mulla on jo musta ja valkoinen tuubikaulahuivi mutta toi beige on kiva lisä niille niin saa sitten aina kaikkien takkien väreihin sopivan huivin valita käyttöön. Ja erityisen ihastunut mä olen tuohon irtokaulukseen! Siis tollahan saa ryhtiä vähän kulahtaneempaankin villapaitaan tai vaikka mekkoon ja toi on ihan mielettömän söpö. Mä ajattelin hamstrata pari tuollaista erilaista lisääkin jos tuo osoittautuu käytössä toimivaksi asusteeksi.
Tirriskälle löysin tänään Zarasta maailman täydellisimmän synttärimekon ikinä! Valkoinen ihana mekko osui heti mun silmään ja mä ihastuin siihen heti. Mua on alkanut hirveesti jotenkin raivostuttamaan kaikki ylikaupalliset piirroshahmot, pallokuvio, röyhelöt ja pinkki väri joita joka ikiseen lastenvaatteeseen on pakko tunkea ainakin yhtä kerrallaan, pahimmillaan noita kaikkia ja mä päätin tehdä vastaiskun ostamalla mahdollisimman yksinkertaisen ja tyylikkään vaatteen. Noi koristeniitit on ihan supersöpöt tossa edessä ja mä uskon että Tirriskäkin viihtyy mekossaan joka oli miellyttävää kangasta myös sisäpuolelta. Zaran avulias myyjä muuten vinkkasi mulle että jos synttäreillä ilmestyy kakkutahroja valkoiseen mekkoon niin ne saa helposti ja hellävaraisesti pois Fairyllä! Enpä olisi koskaan tullut ajatelleeksi että Fairya voi käyttää vaatteisiin, mutta kuulemma sillä lähtee kaikki ruokatahrat todella hyvin pois eikä kangas kärsi ollenkaan.

Viikon asut ja nassut: 

 Erään sunnuntain rentoiluasu (en mäkään aina jaksa edes yrittää miettiä mun vaatteita)
T-paita - Cheap Monday (Otolta lainattu)
Leggingsit - H&M
Kengät - ZARA
Aurinkolasit - Glitter
 Samaisen sunnuntain lämmike, farkkupaita - Gina Tricot
Ja tässä keskiviikon naamaa kun oltiin menossa käymään Lidlissä josta oon innostunut ihan hirveästi! Kävelymatka vaan oli aivan kauhea, meinattiin nimittäin oikeasti hukkua lentomuurahaisiin! Tiellä ei meinannut edes nähdä eteensä kun niitä oli niin hulluna parvena kokoajan. Mutta selvittiin onneksi Lidlille asti ja tultiin sitten bussilla takaisin. Toi taisikin olla vikoja kertoja kun sai laittaa kesävaatteet päälle, sen verran on kyllä ilmat viilenneet nyt että kai se pitää vaan hyväksyä että syksy on täällä. Maximekko - Gina Tricot
Päivän asu
Valkoinen kauluspaita ja hopea neule - H&M
Mintunvihreä alustoppi - Gina Tricot
Leopardifarkut - Cheap Monday
Kengät - ZARA
Tänään oltiin siis Saran ja Eliaksen kanssa Itiksessä pyörimässä ja pysähdyttiin pienelle ruokatauolle niin Sara ihana otti musta asukuvat. Kotona räpsin vielä muutaman kuvan tuo neule päälläkin, mun mielestä se sopii kivasti tuon paidan kanssa ja lämmitti ihanasti viileässä tuulessa. Mä oon nyt pitänyt lupaukseni ja nyt oli leopardifarkut jo toista kertaa päällä parin viikon sisään! Oli ihana shoppailla Saran kanssa ja lätistä kuulumisia pitkästä aikaa, muksutkin nukkuivat yli puolet reissusta niin keskityttiin kunnolla katselemaan ihania syysuutuuksia kaupoista.
Viikon tapahtumat:

 Viime viikolla kahviteltiin mun vanhan ystävän Krissen kanssa keskustan Stockmannilla ja söin aivan liian hyvää kylmäsavulohibagelia! Jälkiruoka oli kyllä kans todella hyvää, omenapiirakkaa ja kunnon loraus vaniljakastiketta. Yleensä tuntuu että kahviloissa pihistellään sen kastikkeen kanssa mutta tuolla sai ihan kunnon satsin kerrankin! Pakko muuten mainita Stockmannin kahviloista aika huvittava juttu, nimittäin noista ruokien hinnoista. F8-ravintolamaailmassa Stockan ylimmässä kerroksessa esimerkiksi tuo Krissen syömä katkarapuleipä maksaa lähemmäs yhdeksän (!!!) euroa, mutta tuolla neloskerroksen aivan yhtä mukavassa ja paljon rauhallisemmassa kahvilassa samainen leipä ei ole kuin kuusi euroa. Aika huvittavaa miten saman rakennuksen sisällä saman firman tuotteilla voi olla tuollainen hintaero.
 Tässä hieman esimerkkiä siitä kuinka hyvä mä oon ottamaan perhepotretteja peilin kautta hississä matkalla ulos keinumaan! Pitäiskö mun alkaa valokuvaajaksi sittenkin?
Viikon random-jutut: Ensimmäinen kuva: Pasta Carbonara, mun lempipasta kotitekoisista ja yleensäkin se on tosi hyvää mutta tuntuu että tuo kuvassa näkyvä satsi oli parasta tekemääni koskaan vaikka resepti oli tismalleen sama kuin yleensäkin! Toinen kuva, Tirriskä ja Elias päikkäreiden jälkeisellä ruokatauolla Itäkeskuksessa, ihanat pienet ipanat! Kolmas kuva: Me käytiin eilen kipasemassa tollanen Wii -pelikonsoli GameStopista kun mietittiin että ois ihan kivaa kun mäkin voisin vaikka zumbailla tai voitais vaikka yhdessä pelata Super Mariota koko perhe koska se on ainoa peli jota mä osaan pelata (aika surkeaa Oton kannalta että sillä on tällänen täysin peleistä mitään tietämätön ihminen tyttöystävänä). Neljäs kuva: Tirriskälle mahtui vieläkin paremmin kuin hyvin tuo Zaran ihana toppatakki kun kokeilin. Neiti näyttikin aina ihmeen topatulta se päällä viime talvena, nyt tuo malli istuu paljon paremmin vaikka hihat onkin hieman pitkät edelleen. Koko taitaa olla 72cm?

Tirriskän parhaita viikon ajalta: Neiti otti oikein mukavat aamupäikkärit sohvalla rennosti loikoillen! Keinumassa ollaan käyty joka päivä ja parhaimpina päivinä useampaankin otteeseen kun se keinuminen tuntuu olevan neidin mielestä ihan paras juttu edelleen! Ja vikassa kuvassa äidin pieni banaani-apina♥

Sellainen viikko meillä, nyt olisikin kivaa tietää että Mitä Teille kuuluu? Mahtavaa huomista keskiviikkopäivää kaikille ja tulkaas ihmeessä kertoilemaan kuulumisia jos jaksatte! Mä alan nyt siirtymään untenmaille pikkuhiljaa ja huomenna keskityn blogin osalta vain ja ainoastaan kommentteihin vastaamiseen. Videovastaukset  me tehdään Oton kanssa viimeistään torstaina, mahdollisesti jo huomenna jos kaikkien kommenttien jälkeen vielä kerkeän. Huippusuuret kiitokset teille kaikille että jaksatte aina kommentoida ja piristää mun päiviä, ja huippusuuret pahoittelut siitä että nyt on jäänyt näin surkealle tolalle tämä vastailu. Kunhan pääsen tahtiin kiinni takaisin niin vastauksissa ei jatkossa tule enää olemaan viikon viivettä. Nyt hyvää yötä kaikille ja kauniita unia♥

maanantai 20. elokuuta 2012

Toivepostaus: Tirbula 11kk kertoo itse itsestään

Te toivoitte että mä kirjoittaisin postauksen Tiaran näkökulmasta ja ajattelin sitä nyt sitten yrittää! Postaus on ainakin huumorilla väännetty ja mä olen vain koittanut miettiä mitä tuon ihanan ipanan päässä liikkuu. Tietenkin kaikki on vain mun omaa kuvitelmaa, mutta on hauska leikitellä ajatuksella että Tiara muka itse ajattelisi näin. Kiitos postausidean lähettäneelle! Ja nyt onkin sitten Tirriskän vuoro kertoilla!

Moi! Mä oon Tiara, en kyllä osaa oikeesti sanoa vielä mun omaa nimeä mutta osaan monia muita hienoja sanoja! Silloin kun me leikitään piilosta mä huudan aina "kukkuu" koska isi on opettanut niin. Mä en oo vielä sanonu "isi", mut eihän kaikkea voi oppia kerralla! Mut osaan sanoa ainakin "äiti", "ankka", "kakka" ja "kake". Mä myös kauheesti koitan matkia mitä isi ja äiti puhuu ja oon siinä jo aika hyvä. Mä oon tosi iloinen tyyppi, niinkuin äitikin ja kaikken iloisimmaksi mut tekee se kun isi tulee töistä ja kutittaa mua. Mä oon myös ylpeä itsestäni kun oon niin taitava, aina kun teen jotain hienoa esim. katson itseäni peilistä tai seison ilman tukea niin mä taputan itselleni.Silloin kun mulla on tärkeää asia niin yskäisen painokkaasti että kuulostan vakuuttavammalta ja sitten äiti ja isi hihittelee mulle, I wonder why?
            Mä oon tosi harjaantunut maistaja, enkä vierasta erikoisiakaan ruokalajeja. Mua kovasti kiinnostavia makuelämyksiä on ainakin hiekka, vessapaperi ja Tarjoustalon mainokset. Syön mä tietty oikeaa ruokaakin, mut mua harmittaa kun en vielä kunnolla itse osaa syödä lusikalla. Onneksi äiti on kiva ja antaa mulle usein sormiruokaa, mutta joskus tietysti pitää syödä lusikallakin ja silloin äiti tai isi auttaa mua samalla kun itse harjoittelen lusikoimista. Joskus lusikka lentää seinään tai lattialle, mutta monesti oon saanut ruokaa jo suuhunkin asti! "Hyvä ruoka, parempi mieli" pätee muhun oikein hyvin; en nimittäin ennen perustanut kauheasti pottailusta vaikka olisin saanut kaikki maailman lelut ja kirjat tai äiti ois laulanut mulle samalla. Mutta heti kun äiti vihdoin hiffasi antaa mulle banaanin potalle natusteltavaksi niin johan alkoi tapahtumaan! Ja nykyään mä käyn aina unien ja ruokailun jälkeen potalla ihan mielelläni ja jopa ilman sitä banaania. Sain nimittäin ensimmäisellä pottakerralla sellaiset kehut että mä tajusin potan olevan ihan kiva kaveri!
         Äiti hamstraa mulle kauheasti kirjoja koska se on sellanen lukutoukka itse ja niitä on kertynytkin jo kymmeniä tuonne hyllyyn. Iltaisin mä tykkään kauheasti meidän iltasatuhetkistä, mut päivisin mun lempipuuhaa on levittää niiden kaikkien kirjojen lisäksi äidin kaikki Voguet lattialle ja selailla ihania muotikuvia. Muistatteko sen tytön joka osasi 3-vuotiaana nimetä kaikki maailman pääkaupungit? No odottakaahan kun mä täytän kolme niin luettelen jokaisen couture-merkin ulkomuistista! Mä oon jo nyt aika tarkka mun vaatteista, en tykkää sukista esimerkiksi ollenkaan joten otankin ne aina heti pois kun vain saan tilaisuuden. Mutta hiuspantojen mä annan olla paikallaan ihan nätisti ja käyn aina välillä ihailemassa itseäni peilistäkin kun hiuspannat on niin söpöjä!


Mun lempileikki piilo-leikin lisäksi on cd- ja dvd-levyjen repiminen alas hyllyistä aina uudelleen ja uudelleen kun äiti saa ne kerättyä. Äiti aina yrittää tehdä mulle kaikenlaisia omia tavarakätköjä esim keittiön alalaatikoihin joissa on jos jonkinmoista purkkia ja kauhaa että pysyisin edes hetken poissa uunista ja astianpesukoneesta silloin kun äiti tekee meille ruokaa. Mutta minkäs mä sille voin että ne kamppeet on jännimpiä joihin ei oikeasti saisi koskea! Keittiössä mukavaa on myös pakastimen ovesta roikkuminen ja jääkaappiin samalla kurkkiminen. Kuten sanoin niin ruoka on lähellä mun sydäntä ja näinollen jääkaappi on tietysti maailman jännittävin asia!
           Mä voisin käyttää kaikki päivät kiipeilyyn ja vaikka joskus pienempänä sohva tuntui vähintään Mt. Everestin korkuiselta niin kohta mä ihan oikeasti pääsen sinne. Oon myös oppinut jo tosi hyvin seisomaan ilman tukea ja kävelenkin aika hienosti tukea vasten kuten varmaan sillä videolla näitte. Mä muuten tykkään ihan hirveästi myös katsella videoita äidin kanssa, siis sellaisia joita äiti ja isi on musta kuvannut! Ei äiti mun paljoa anna niitä katsoa, mutta silloin kun joskus saan katsoa niin kiljahtelen riemusta kun on niin hauska katsoa itseä videolta!
         Ulkoilu on tietysti myös tosi kivaa, en tosiaankaan ikimaailmassa suostuisi olemaan kokonaista päivää sisällä eikä mun onneksi tarvitsekaan. Ulkona mukavinta on keinumisen lisäksi nykyisin hiekassa möyriminen. Mä siis pääsin mun hiekkafobiastani eroon, ei se hiekka ollut oikeasti niin pelottavaa mutta mun piti saada tutustua siihen rauhassa. Onneksi Elias näytti mulle kilttinä bestiksenä mallia ja nykyisin hiekka on ihan paras juttu! Elias on kyllä kans ihan loistotyyppi, sen kanssa voisin vipeltää päivät pääksytysten ja on mukavaa kun samanikäinen ja ihana kaveri löytyy ihan läheltä.

Mä oon nyt höpötellyt ihan hirveesti, joten en jaksa enää enempää koska mä oon vielä vähän vauva kumminkin niin mun pitää päästä nukkumaan mutta toivottavasti teistä oli kiva kurkistaa mun maailmaan! Onnea minä 11kk klo 23.23 *taputtaa*!

 Sellainen Tiaran oma postaus, toivottavasti tykkäsitte! Onnea vielä meidän ihanalle neidille, tästä se vauvavuoden viimeinen kuukausi nyt sitten lähti käyntiin, apua! Huomenna meillä on suunnitelmissa ainakin Saran ja Eliaksen kanssa hengailua, mutta ajattelin sitten huomisiltana tulla mahdollisesti vihdoinkin kertomaan niitä kuulumisia kun tänään mä vain näin mahdollisuuden yhdistää neidin perinteisen kk-postauksen tähän postaustoiveeseen ja halusin panostaa tähän kunnolla (mistä johtuen en toista postausta kerennyt tekemään). Ihanaa tiistaipäivää kaikille♥ 

Millaisia teidän lapset ovat luonteeltaan? Mitkä ovat lempileikkejä tai vaikka lempiruokia? Kertokaa mitä vain jos haluatte, olisi mukava kuulla!

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Toivepostaus: Oton vastauksia

Jepaa, eli osasyy siihen miks me päädyttiin/Iina päätyi tähän ratkasuun et tänää kirjallisena ja viikolla loput videolla on se että mulla on suuongelmia. Mua on useita vuosia piinannut jo sellane ongelma et out-of-fucking-nowhere mun suu täyttyy haavoista ja sit mä joko itken ja puhun, tai leikin mykkäkoulua noin viikon ajan. Nyt on taas menossa se vaihe. Jos jollakulla on jotain konstia tähän ni pliis auttakaa mua, alkaa olee hanurista ku mikään ei auta. Mut ei siinä, siirrytään eteenpäin!


ISYYS

Onko isyys muuttanu sua ihmisenä, miten ? (:

No jos totta puhutaan niin on. Musta on tullut huomattavasti vakavampi. Tai sillee, vastuuntuntosempi? Tylsempi? En oikeen osaa selittää. Musta on tullut vähän faijamainen. Housut noussu pikkuhiljaa ylemmäs. Lompakosta ei enää löydy kondomeja vaan kuitteja. Mä moikkaan bussikuskeja ihan oletukselta vaikka kuinka ois huono päivä. Musta on vissii vaa tullu vähemmän mulkku?

Puhutko Tiaralle ruotsia? Jos joo, niin miksi? Jos ei, niin miksikäs ei?

En vielä. Tätä on pari kertaa käyty läpi jo, mut mä kelasin että alan sitä ruotsia kattoon sit ku neiti eka alkaa suomea oppimaan. Tai edes ymmärtämään käsitystä kieli. Ja vaikkei tuo ruotsia heti oppiskaan sit ni onpahan sit hyvä pohja mistä lähteä.

Miten siis oot kokenut oman kaksikielisyytesi ja miksi tai miksi et halua antaa lapsellesi samaa?

No en kai mä oo sitä oikeen minään kokenu? Mä oon vaa aina osannu kahta kieltä ja käyny sit koulut ruotsiks. Vaikka mä siellä suomea puhuinkin noin 90% ajasta. Kaverit kaikki samanlaisia jääräpäitä ku mä. Ruotsi on "pakollinen paha", puhuttiin keskenään suomea eikä kukaan meistä ollu niin aktiivinen koulussa et ois pahemmin tarvinu ruotsia maikkojen kaa vääntää.

Lähinnä se mua jääny vaivaamaan et joutunu monta termiä opetteleen suomeks omatoimisesti ku ei niit koskaan kuullu ku ruotsiks. Mut neki enemmän tai vähemmän johonki bilsaan / matikkaan liittyviä mitä ei hirveemmin tuu käytettyä. Iina tosin aina nauraa ku sanon "motivoi" ku tarkotan "perustele". Ruotsin "motivera" jotenki jääny jonnekki aivojen taaimmaiseen nurkkaan eikä oikeen halua sieltä hävitä.

Mikä isyydessä on yllättänyt?Positiivisesti ja negatiivisesti?

Jaa-a, positiivesti ehkä se olo minkä isyys antaa. Jotenki sellanen tietty ylpeys pukkaa aina jostain. Vaikka ei leijua tarkotakkaan ni aina tulee hyvä viba ku saa kertoo jotai stooria et mitä meidän pikkuapina taas keksiny / oppinu. On jotenki sellane olo et on oikeesti saavuttanu jotain elämässään, vaikkei loppupeleissä olekkaan mitään poikkeavaa tehnyt.

Negatiivisesti se että kaikki ei aina välttämättä hiffaa et meikäl on skidi. Sit suututaan ku ei pääse lähtee mihkää sellai vartin varotusajalla. Kyl mun lähimmät ystävät onneks on ihan tilanteen tasalla ja tulee sit mielummin käymään tänne, ei siit oo kauaa aikaa ku yks kaveri tuli tänne koneensa kaa ja pidettii kunnon datissessiot keskellä yötä. Toiset sit taas, ei vaa hiffaa.

Oletko ajatellut ennenTiaraa,että haluat oman perheen perustaa?

Oon joo. Mä oon aina ollu lapsirakas. Mä kävin kaikki ensiapu-/lastenhoitokurssit jo nuorena, aina ainoana jätkänä, ja siit eteenpäin tein aika paljon hommia silläkin "alalla". Varsinki ku oon perheen vanhin lapsi ja vissii ihan lähiperhepiiristäki ollu vanhimmasta päästä ni aina ollu jossain määrin nuorempien kaa tekemissä.

Oletko löytänyt Tiarasta samoja piirteitä kuin vanhemmistasi? Mitä?

Täytyy myöntää et tolla on aikalailla sama itsenäinen asenne jonka mäki oon äitiltäni periny. Semmone jännä, itä-helsinkiläinen. En tiedä miten sen muuten oikeen selittäis.

Ikävöitkö koskaan aikaa ennen Tiaraa?

Enpä oikeestaan. Sen pari päivää ehkä aina sillon ku julkastaan joku uus siisti peli ja haluisin vetää sellasen 36h-putken ihan vaan et oisin muita pidemmällä. Mut sit tuo tulee läpsii naamaan ja huutaa "kakka!" ni unohtuu seki sit.


IINA/PARISUHDE
 
Mitä mieltä olet Iinan blogista?

No jos totta puhutaan ni mun suhtautuminen tähän on aikalailla neutraali. Hyvä että on olemassa siinä mielessä et Iinallaki on se joku oma juttu, ja kyl mäki tykkään aina sillontällön auttaa. Välillä vähän ottaa kaaliin tosin se et tuo ottaa aina välillä hirveet stressit siit et "pakko tehdä tänää postaus!" ja kameraa on pakko raahata mukaan ku lähtee kauppaan. Mut ei sekää oo blogin syytä, Iina on vaa vähä häseltäjä välillä. Ja kyl mäki käyn aina lukemassa Iinan kirjotukset ja suurimman osan kommenteista. (Leikin moderaattoria aina duunissa ku on tylsää, hähää!)

Mitä mieltä oot siitä että Iina kirjoittaa blogia ja laittaa paljon kuvia itsestään, Tiarasta ja sustakin?
  
No eikai mun oo tähänkää pakko olla sen kummemmin mitää mieltä? Ei mua ihan oikeasti haittaa. Kyl jos se musta meinaa jotain kuvia laittaa ni saatan kattoa etten ihan lehmältä näytä, muuten ihan ok. Ja kyl Iina on ihan fiksu et ei mun tarvii olla huolissaan et se kertos jotain mitä ei sais/kannattais. Jos huomaan jotain mikä ei musta tänne kuulu ni kyl Iina ymmärtää ja ottaa pois, oli se sitten samaa mieltä tai ei.
 
Mitä ajattelit, kun Iina kertoi olevansa raskaana?
  
Enkö mä oo vastannu tähän jo muutaman kerran? En mä oikeesti pahemmin enää muista. Siit on jo senverta aikaa.
Kuinka monen kanssa oot seurustellu ?

En mää kyl pahemmin koven monen kaa, pari sellasta pidempää suhdetta ja ihan muutama vähän lyhyempi. Ja sit tottakai random säpinät siihen päälle. En mä tässä asiassa oo mitenkään poikkeava.

Mikä on parasta ja ärsyttävintä Iinassa?

No johan on. Parasta? Vissii se että tuo on ensimmäisiä ihmisiä joihin uskallan luottaa aivan täysin. Ja uskokaa tai älkää se kertoo jo paljon. Tuo on mun nainen ja hyvä niin.

Ärsyttävintä ehkä se että Iina tietää että mä en hirveesti tykkää tehä asioita liian lyhyellä varotusajalla, ja silti se muuttaa suunnitelmia just silleen et ollaan jo matkalla jonnekki. Mut tuoki lähinnä mun omaa syytä. Musta on tullu vähän tylsä.

Miten kuvailisit Iinaa jollekin tuntemattomalle? Eli siis miten kuvailisit Iinaa jollekin, jota Iina ei ole koskaan tavannut?

Tää o vähä sellane keissi et ei tohon oo mitään yhtä vastausta. Se riippuu niin monesta tekijästä. Onko kyseessä joku mun kaveri vai mulle tuntematon? Missä tilanteessa tää tulee ilmi, kysytäänkö multa vai aattelinko muuten vaan kertoa? Mä en ihan rehellisesti osaa sanoa. Kaikki mun kaverit on tavannu Iinan sillä meiningillä et oon soittanu kaverille et "tuu tänne pelaa boxii mun kaa, Iina lupas laittaa ruokaa". Yks mun vanhimmista frendeistä pyörii tääl aina miten sattuu ja ihan hyvin nuo kaks on sillä meiningillä tullu toimeen. 
 
Oon ymmärtänyt et Iina näkee lähes aina ystäviään niin et Tiara on mukana niin menetkö Otto sinä koskaan tapaamaan omia kavereitasi lapsen kans? :) meillä tästä ainaki välillä ollu miehen kans vääntöä et äiti ottaa luonnollisesti lapsrn mukaan kaverin luo mut miksi se on miehille vaikeampaa, vai onko teillä näin?!:) 

En pahemmin jos totta puhutaan. Mutta tämä siksi että sillon ku Iina menee näkemään kavereitaan ja ottaa Tirriskän mukaansa ni mä oon sillon duunissa, enkä pysty pahemmin neitiä kattomaan. Ja niinä harvoina hetkinä kun minä jaksan kotoa lähteä frendien kaa johonki, ni me yleensä tehään jotain sellasta mihin ei oikee tollasta mukulaa oteta mukaan. Esimerkkinä ens viikonlopun mökkireissu, jollon me vedetään pitkästä aikaa jätkäporukalla kalsarikännit. Kyllä Iina tietää että jos oon kotona ja se haluu tehä jotain ni senkus jättää neidin mulle. Se vaa tykkää raahata sitä mukanaan.

Millaisista asioista teille tulee eniten erimielisyyksiä?

Leffoista. Ihan oikeesti. Meillä on jossain määrin niin erilainen leffamaku et siit tulee aina hirvee sanaharkka. Iina haluaa aina romanttisia komedioita ja minä kauhua. Toinen asia on kalaruuat. Se on mulle jotenki niin ongelma, vaikka kalasta tykkäänki aina ku tuo sitä tekee.

Teettekö molemmat samoja kotitöitä vai oletteko jakaneet ne jotenkin?

No aikalailla samoja joo. Poikkeuksena tietenki pyykit jotka on Iinan heiniä, koska mä vaa sössisin ne värit keskenään, ja roskien vienti joka on vaa jotenki jämähtäny mun hommaks.

Kuvaile tulevaisuudennäkymä Iina-mummosta :) ?

Iina-mummo? :DDDDDDDDDDDDDD Ei saamari en mä pysty. Jotenki semmone ryppynen turbomummo joka on aina menossa johonki suuntaan. Aina pakko olla (lapsen?)lapsenlapset hoidossa. Ja vieläkin pakko kattoa niitä hiivatin romanttisia komedioita.

Minkälaiset ois sun unelmien häät? Antaisitko Iinalle vapaat kädet vai onko sulla mielipiteitä?

No siis mähän oon suunnitellu mun häitä siitä asti ku olin vielä pieni tyttö! Kyllä mustu tuntuu et menee kutakuinki sillee että Iinalla lähestulkoot vapaat kädet, sillä poikkeuksella että mä toimin järjen äänenä siin vaiheessa ku koitetaan saada häämarssi siten että kyyhkyset soittaa ne harpulla.

RANDOM

Tietääkseni sulla on ajokortti, mutta sul ei oo autoa, nii kysyisin sitä että miten sä pystyt säilyttää sun ajotaidot, jos et pääse ns. säännöllisesti niitä ajotaitoja harjottamaan?:D kerro vinkkis!

No mä isken joka perjantai tuolin tohon keskelle olkkaria ja vyötän itteni siihen, ja istun vähintään puolisen tuntia siinä päristelemässä, kattilankansi rattina ja sateenvarjo vaihdekeppinä. (Paitsi jos mua laiskottaa, sillon mä leikin että mulla on automaativaihteisto ja jätän sateenvarjon pois.)
Kyl mä pääsen autolla ajamaan aina sillontällön. Se on vähä sellane et ei se vaa hävii mihkään ku sen kerran kunnolla oppii.

Minkälaisen auton ottasit jos saisit valita ihan minkä vaan? Ja kerrolemppari automerkki kans!  

Jaa-a. Mä en nyt kyl ala luottelee mitään lapsuuden märkiä unia tähän näin. Jos totta puhutaan ni Dodge Caliber (tai Avenger) on perhanan hienoja/käteviä autoja. Eikä mikään ihan täysin mahdoton haave. Ja kyllä mä oon aina noista jenkkiraudoista tykänny. Fordilla muutamia hauskoja vehkeitä ja faijan Chryslereista jääny hyvät fiilikset. Dodge Viperin takia kyl täytyy se Dodge sanoa voittajaks.

Oton  lempibändit/musiikkigenret?

No mun musamaku vaihtelee hyvin laajalti. Fiilispohjalla mennään. Välillä natsaa Arttu Wiskari, välillä taas In Flames. Massapoppia en pahemmin kuuntele, ja kyl mä aika usein päädyn vähän raskaampaan settiin. Täl hetkel kuuntelen ehk eniten Chunk! No, Captain Chunk!:ia, Four Year Strong:ia ja Bury Tomorrow:ta. Sit on tietenkin _tämä_, mut siihen ei nyt lähetä.

Lempiruoka?
 
Mulla on melkeen liikaa safkoja et osaisin yhen all time favoriten poimia kaikkien joukosta. Pastat ja pizzat ehkä siinä mielessä et niist on niin paljon variaatioita. Vapianon pastat on herkkua. Tacot ja tortillat on kyl sellane et yhdessä parin Solin/Coronan kanssa mä ängen niitä sisääni aina siihen malliin etten liiku pöydästä puoleen tuntiin, ja sit ku liikun ni sillonki vaan sohvalle makaamaan toiseksi tunnin puolikkaaksi.

Mitä valmistaisit Iinalle kolmen ruokalajin illalliseksi?

No alkuruuaks mä vääntäsin jonku oikein hifistelynaposteltavan. Toast Skagenia, jotai mozzarellaleipiä, tai sit blinejä, jota oon aina halunnu kokeilla tehdä. Pääruokana mä yritän jotain mahtipontista, kuten pestokuorrutettua nautaa tai vastaavaa, jossa epäonnistun surkeasti ja masennun, jonka jälkeen jälkiruokana nautitaan erilaisia jäätelöitä/leivonnaisia sohvanpohjalta, jossa Iina koittaa vakuutella mulle että oli se pääruoka oikesti hyvää. Ja sit me tehdään keskellä yötä uus satsi alkupalaa, joka oikeasti onnistui. Aina sama kaava.
Mitä ostat melkein aina kauppareissulla ruokakaupasta?
 
Tupakkaa ja energiajuomaa. Oon vähän jonne siinä asiassa. Vaikka en meekkään keskustaan pärisemään.

Kumpi keittää paremmat kahvit, Iina vai sinä? :D

Iina. Mä aina kysyn siltä että paljonko kahvia/vettä mä laitan. Perkele tuo nainen tietää paremmin ku minä että miten mä tykkään kahvini juoda.

EDIT: Tuossa alempana on myös mun vastauspostaus, käykääs kurkkimassa sekin! T. Iina