Moikka pitkästä aikaa!

Täällä nyt on ollut jos jonkinmoista spekulaatiota mun poissaolosta ja mä pahoittelen yli viikon hiljaiseloa, mutta sille on syynsä. Kuten olen blogin facebook -sivustolla jo viikko sitten kertonutkin, me oltiin koko perhe kipeänä ja vasta tällä viikolla on alkanut olo parantumaan vähän. Edelliseen postaukseen tulleet aika törkeät kommentit tietysti ovat myös osasyy siihen että kirjoittelu ei ole pahemmin huvittanut sängynpohjalta kuumeisena ja migreenin kourissa. Mä en koe olevani velvollinen ottamaan hymyssä suin vastaan kaikkia ilkeyksiä joita ihmiset vain ikinä jaksavat keksiä vain siksi että mulla on blogi ja mun mielestä on aivan naurettavaa edes ajatella niin. Senpä takia blogi tuleekin lähiaikoina kokemaan muutoksia, joiden laajuutta en aivan vielä ole päättänyt mutta jotka kaikki tulevat kyllä huomaamaan. 

            Mä niin kovin mielelläni jatkaisin mun blogia sellaisena kuin se on, mutta en vain kertakaikkiaan kykene siihen enää, tää kun ei todellakaan ole ensimmäinen kerta kun näitä kommentteja mun blogiin tulee. Ei kukaan halua lukea tuollaisia asioita joita te jotkut musta kirjoittelitte, varsinkaan niitä mitä mä oon jättänyt julkaisematta. Mun pappaa lainaten "Hulluahan se on laittaa itsensä sinne toisten haukuttavaksi". Mun pappa on oikeassa, me bloggaajat ollaan hulluja, kun altistetaan itsemme vapaaehtoisesti kamalille idiooteille, mutta minkäs sitä mahtaa kun tää on silti niin pirun ihana ja antoisa harrastus! Mutta niin hullu mä en halua enää olla että saisin samanlaisia kommentteja kuin tähän asti.

             Mä haluan vielä kerran kiittää teitä kaikkia jotka olette mielettömiä kannustuskommentteja edelliseen postaukseen jättäneet,jokaikisen niistä oon kyllä lukenut moneenkin kertaan ja te ootte ihan parhaita♥♥♥ Mä en tiedä milloin palaan normaaliin postausarkeen, koska en tosiaan ole  vielä päättänyt mitä mä teen blogin kanssa tulevaisuudessa, mutta siihen asti meitä voi seurata edelleen facebookissa ja nyt myös Instagramissa jota vihdoin oon oppinut käyttämään, @iinalaura on nimi. Toivottavasti mä keksin pian oikeanlaisen uuden tavan toteuttaa postauksia jotta pääsen vihdoin kertoilemaan kuulumisia ja kaikkea muutakin kivaa. Sen verran voin kertoa kuulumisista että äiti tuli tänään tänne (jee!!), Tiaralla on huomenna valokuvaus vauvakerhossa (jee!!), muutto on aikaistunut huikeasti yhdellä päivällä (jee!!) ja mennään viikonloppuna ostamaan meille uusi sohva (jee!!).

Ihanaa loppuviikkoa♥

Kuvissa iloinen Tirriäinen uudessa Missoni for LINDEXin ihanassa bodyssa♥

Tiaran 1v-bibikset!

Tiara tuossa kerkesikin julkaisemaan aloittamani luonnoksen aiheesta, kunnioitettavana saavutuksena luonnokseen olin saanut kirjoitettua ainoastaan sanan "Tiaran" otsikkoon. Mutta jos vaikka nyt saisin ihan itse tämän valmiiksi ja julkaistua! Perjantaina meillä oli siis synttäritohinat täydessä vauhdissa ja ensimmäinen vieras Nettakin saapui jo meidän luokse. Lauantaina aamulla viimeisetkin pitkänmatkan vieraat tulivat perille ja aamu kuluikin leipoessa vielä ja laittautuessa. Harmillisen moni ihminen ei päässyt paikalle, mutta meidän oli järjestettävä juhlat niin että ne sopivat pitkänmatkan vierailijoiden aikatauluihin, mun äitini onneksi tulee tänne jo ensi viikolla ja sitten päästään juhlimaan niin Tiaran, mun kuin äidinkin synttäreitä vaikka yhtä aikaa, me kun ollaan kaikki synnytty ihan lähekkäisinä päivinä. Mutta nyt voisin sen pidemmittä höpinöittä laittaa "vähän" synttärikuvia, toisin sanoen suurimmaan kuvapläjäyksen mitä blogissa on vähään aikaan nähty!

 Tiaralla on tälläinen uusi "en varmana hymyile kameralle vaikka mitä yrittäisit" -vaihe meneillään joten kaikissa kuvissa neiti on aivan vakavana. Harmittaa kun kuvista ei välity ollenkaan meillä vallinnut riehakas riemun kiljunta, jokapaikkaan pyöriminen ja hyöriminen, into parista ilman tukea otetusta askeleesta ja lahjojen avaamisen hauskuus. Mutta hauskaa meillä tosiaan oli ja Tirriskällä varmasti kaikkein eniten!

 Ennen juhlia Tiara otti rennosti, makoili vähän lattialla ja kierteli sylistä syliin. Välillä yritti varastaa vähän karjalanpiirakkaa ja onnistuikin, munavoi on neidin uusi lemppari!

Juhlapöytä näytti sitten loppujenlopuksi tältä. Lopputulos oli aika koruton, mutta ruoka onnistunutta. Voin jopa itsekin kehua onnistuneeni ainakin limevalkosuklaakakun ja munavoin suhteen, ruisnappi -skagenit taas olivat Oton käsialaa ja menivätkin kuin kuumille kiville (niitä tuli kolme kuvassa näkyvää annosta ja ne hävisivät alta aikayksikön pöytään ilmestyttyään). Täytekakut ei todellakaan oo se mun juttu, ensi kerralla varmaan tilaan joko leipomosta tai jätän kokonaan tekemättä koska ulkonäkö ei ikinä ole sellainen kuin haluaisin. Maku on aina juuri sellainen kuin haluankin, mutta ulkonäkö ei koskaan! Mutta enpä ota stressiä, meillä ei ole enää jääkaapissa kuin pieni muru täytekakkua, kaikki muut on jo syöty joten eiköhän se kerro siitä että vieraille ruuat maistuivat kumminkin.

 Yritettiin saada Tiaraa puhaltamaan kakkukynttilä (muodon vuoksi, ei me oletettukaan että se onnistuisi vaikka Tiara osaakin puhaltaa ihan hienosti :D), mutta minähän sen lopulta puhalsin!

Tirriskä maistoi pienen palan kakkuakin ja tykkäsi kovasti, mutta karjalanpiirakat oli selkeästi sitä suurinta herkkua varsinkin munavoin kanssa.

 Ensimmäisessä kuvassa pollea synttärisankari, seuraavissa iloiset Kaisla ja Kim!

Siinä osa Tirriskän lahjoista! Ihana palapeli oli todellakin lahja Tirriskän mieleen ja nukke myös, sitä onkin hoidettu jo kovasti! Kiitos kaikille ihanille ihanista lahjoista♥

Neiti availi isin kanssa Baby Born -pakettia aivan onnesta soikeana ja tuijotteli nukkea ensin ihmeissään.

 Sitten päästiin hoitamaan nukkea ja sille annettiinkin monta halia ja pusua ja tungettiin tuttipulloa mahalaukkuun asti vähintään. Muutaman kerran kokeiltiin että miltäs se tuntuu kun hakkaa nukella lattiaa ja sitten taas pussailtiin, eiköhän noista ihan hyvät kaverit tule!

 Tässäpä myöskin lahjojen kirjoa, aika tyttömäiseltä näyttää näin yhteen ympättynä! Pieni pinkki sanakirja on kyllä tosiaan pinkein sanakirja ikinä, aika hauska kirja kantokahvoineen! Tiara myös rakastui ihanaan Pentikin pupuun ja uusiin pinkkeihin kylpyankkoihinsa!

 Mummu oli laittanut neidille muutamat tumput kummitädin matkaan sekä lisäksi ihanat pupusukat jotka kuvasta puuttuvat!

 Palikat osoittautuivat suurmenestykseksi, varsinkin mun ja Oton rakentamien tornien rikkominen. Alarivin ensimmäisess kuvassa tuutuväinen Otto kun sai rakennettua niin korkean tornin, seuraavissa tyytyväinen Tirriskä hajoittamassa tornia.

Synttäreiden jälkeen Tirriskä oli aivan naatti ja nukahtikin samantien kun pääsi sängylle uuden unelmanpehmeän Pentik-pupunsa kanssa. Oli se vaan aika suloinen väsynyt päivänsankari, ja niin hirveän reipaskin vielä! Kertaakaan ei kiukutellut eikä vierastanutkaan vaan konttasi menemään ympäri huushollia innosta kiljuen!

Huomenna onkin sitten mun omat 21v -synttärit ja ajattelin huomenna julkaista synttäripostauksen mun omista pirskeistä lauantai-illalta. Torstaina on Tirriskän oikea synttäripäivä ja silloin sitten 1v -postausta! Hirveästi mulla olisi ideoita tälle tunteita ja ihania muistoja herättävälle viikolle myös blogin puolella, katsotaa mitä saan aikaiseksi kun meillä on taas perinteisesti oikein tapahtumarikas viikko tulossa. Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille♥

PS: Kello 00.00 ollaan oltu Oton kanssa kihloissakin jo vuosi, hullua! Mä muistan kuin eilisen nää samat päivät viime vuonna, erityisen hyvin tietysti sen kun Otto kosi mua mun synttäripäivänä (-yönä) ja tietenkin Tiaran syntymän!

Synttäri sneakpeak!

Tää viikko on ollut yhtä hässäkkää! Tuntuu että joka päivälle on ollut ohjelmaa ja eilinen ja tää päivä on kulunut lähinnä leipoessa ja siivotessa. Oman lisämausteensa viikon puuhiin antoi myös tää mun perinteinen päättämättömyys, synttärimenu kun ei ollut selvillä vielä eilen aamullakaan joten tässä on tullut pienoinen hoppu ja siitä johtuen on sitten jäänyt tää postailukin aiottua huonommalle tolalle. Nyt ajattelin paljastaa ihan pienenpieniä vilauksia huomisista kekkereistä teille, kunnon synttäripostauksen teen sitten kun juhlat on pidetty ja rauha palannut taloon eli sunnuntaina luultavimmin. Meille on tulossa porukkaa ympäri Suomea ja huomenna illalla on siis tarkoitus neidin juhlien jälkeen juhlistaa sitten vielä munkin 21-vuotissynttäreitä!

 Tässä Tirriskän huominen asu joka ei aivan pääse tässä niin oikeuksiinsa kuin neidin päällä. Elikkäs ZARAn ihana valkoinen niittikoristeinen mekko, ZARAn nudenväriset neonpinkki -kärkiset ballerinat, pinkki kukkapanta ja kummitädiltä joululahjaksi saatu Nimesi.fi:n "Tiara" -kaulakoru. En malta odottaa että saan pukea Tirriskän noihin!

 Tässä on mun ja Oton lahja Tiaralle, Tiara on niin kovin kiinnostunut viime aikoina rakentamaan BRIO -palikkalaatikkonsa kuudella vaivaisella palikalla, että päätettiin hommata niitä 50 kappaletta lisää. Noissa luulisi riittävän rakenneltavaa ja tekemistä!

 Viime viikolla Tigerista tarttui mukaan tälläinen ihana pahvinen kerroskakkuvati jonka ajattelin täyttää muffinsseilla, jotka eivät tule kyllä näyttämään aivan yhtä hienoilta kuin tuon paketin kuvassa olevat yksilöt, mutta yritys hyvä kymmenen!

Mä tilasin H&M:ltä tän ihanan jäätelökuvioisen kaitaliinan kesällä synttärit mielessäni ja vihdoinkin saan liittää sen osaksi synttärikattausta! Saapa nähdä kiskaiseeko Tirriskä liinan ja sen mukana myöas tarjottavat alas, meidän tuurilla joo mutta toivotaan että ei!

Nämä ihanan pirteät tarjoiluvadit hommasin kesäaleista myöskin jo synttäreitä silmällä pitäen ja huomenna saan täyttää ne kekseillä, piirakoilla ja karkeilla! Voisin vielä paljastaa teille meidän synttärimenun kun sen kerran vihdoin sain päätettyä ja osittain jo valmistettuakin:

Mä en tiedä menujen suunnittelusta mitään joten en tiedä sopivatko tarjottavat yhteen millään tavalla, valitsin vaan parhaimman kuuloiset juhlareseptit ja yhdistelin niistä meidän näköisen listan, nyt vaan toivotaan että kaikki onnistuvat (ainakin maultaan) hyvin, ulkonäöllä ei niin väliä kunhan maku on hyvä! Pitäkää peukkuja että pirskeet sujuu hyvin ja ihanaa viikonloppua kaikille♥♥

Blogiäidit ruokkii

Minutkin haastettiin mukaan Blogiäidit ruokkii -haasteeseen ja vaikka päiviä onkin enää kolme jäljellä niin ajattelin kantaa korteni kekoon! Tavoitesumma oli 500 euroa, mutta se näkyy menneen rikki jo aikapäiviä sitten, menisiköhän kolmessa päivässä 1000 euroa rikki?! Kiitos Krista,  Ipa ja Maru haastamisesta!

Punaisen ristin perinteinen Operaatio Nälkäpäivä järjestetään jälleen 13.-15.9.2012. Nälkäpäivä on SPR:n suurin vuosittainen keräys, jonka avulla kerätään varoja Punaisen ristin katastrofirahastoon. Varoilla autetaan sekä Suomessa että ulkomailla niitä, joilla on suurin hätä. Varoista vähintään 85 % käytetään suoraan avustuskohteen hyväksi. Lisää voit lukea Nälkäpäivän verkkosivuilta.

Sinut on haastettu mukaan kantamaan kortesi kekoon! Auttaminen on mahdollista ilman, että sinun tarvitsee edes nostaa takapuoltasi tietokonetuolilta.

Voit osallistua Blogiäidit ruokkii -haasteeseen sinulle sopivalla tavalla. Osallistuminen on luonnollisesti täysin vapaaehtoista.

1. Lahjoita
Tee omavalintainen lahjoituksesi Blogiäidit ruokkii -keräyslippaaseen tästä linkistä: http://www.lahjoituslipas.fi/nalkapaiva/blogiaiditruokkii/lahjoita/.Virtuaalinen keräyslipas on SPR:n palvelu, jonka kautta lahjoitukset menevät turvallisesti suoraan SPR:n tilille. Tavoitteenamme on kerätä yhteensä 500€ lahjoitus Nälkäpäiväkeräykseen.

2. Haasta
Kerro Blogiäidit ruokkii -haasteesta blogissasi ja haasta mukaan 3-5 äitibloggaajaa. Linkitä haasteeseen nämä ohjeet ja www-osoite virtuaalisen keräyslippaan sivuille. Jos blogillasi on Facebook-sivut, voit kertoa haasteesta myös siellä.

Blogiäidit ruokkii -keräyksen takaa löytyy kaksi äitibloggaria, Kepulaisen äiti Äidinmaitoa -blogista ja Suski  Piiri pieni pyörii-blogista. Heiltä saat tarvittaessa lisätietoa keräyksestä. Blogeissa raportoidaan myös keräyksen etenemisestä. 

PS: Käykääs kurkkimassa myös tuo alempi Sisustusunelmapostaus!  

Sisustusunelmia uuteen kotiin

Siitä asti kun meidän muutto varmistui, mä oon haaveillut uusista ihanista sisustusjutuista. Tää koti oli ja on meidän ensimmäinen yhteinen, oikea koti ja ulkonäöltään myös sen mukainen eli huonekalut, verhot ja sisustustavarat on vain ympätty yhteen eikä niin paljoa ole panostettu siihen että kaikki sopisi saumattomasti yhteen. Mä ajattelin nyt esitellä mun sisustushaaveita teille, eli ei tarvitse sitten tulla kyselemään taas niitä "millä rahalla te noi kaikki muka aiotte ostaa?!" -kysymyksiä. Kyllä me sisustusta uusitaan juu, mutta ei varmaankaan aivan näin rankalla kädellä ainakaan heti kuin näissä kuvissa ja vaikka me ostettais noi kaikki ja miljoona muuta tavaraa siihen päälle niin sehän ei kenellekään muulle kuulu millään tavalla. Mutta nyt, niitä sisustusjuttuja!

 Mä haaveilen tilavasta ja huolellisesti organisoidusta kampaus-(meikkipöydästä) itselleni isoine peileineen ja tyylikkäine purnukoineen. Ikeasta haluaisin tuon ihanan Malm -työpöydän tai sitten Malm-kampauspöydän jossa on lasilevy päällä ja se olisi helppo puhdistaa meikkisotuista. Etolasta saa noita ihania läpinäkyviä tuoleja, joiden hinta on vähän maltillisempi kuin alkuperäisillä Ghosteilla.  Kampauspöydälle tarvitaan myös tietysti täydellinen iso  peili ja täydellinen pienempi peili pientä piiperrystä varten. Ja hyvä valaistus!

 Makuuhuoneesta haluan tyylikkään harmaa-valkoisen ja tärkeintähän siellä on nukkuminen, eli sängyssä pitää olla ihana päiväpeitto ja unelmanpehmeät tyynyt jos vaikka haluaa nukkua päikkärit. Meillä on nyt tuollainen Malm -yöpöytä mustana ja mallista tykkään mutta väristä en, joten haluaisinkin sen yhden mustan tilalle kaksi valkoista. Makuuhuoneeseen haluaisin vielä tuollaisen pienen ja kevyen näköisen tikashyllykön johon voisi laittaa vaikka lehtiä ja kirjoja. Lukemiseen tarvitaan tietysti pöytälamput ja lisäksi kattoon ihana katseenvangitsijalamppu!

 Olohuoneessa tärkeintä on tietysti sohva ja se me ollaankin päätetty uusia ihan 100% varmuudella samantien koska me tarvitaan vuodesohva yövieraita (=mun äitiä) varten. Mä halaun tyylikkään harmaan kulmavuodedivaanin eli varmaankin tämän hetken perus sohvista perus sohvimman yksilön, mutta mitä sitten vaikka kaikilla on sellainen? Se on tyylikäs ja se toimii. Vallilan kameraverhot ovatkin meillä jo hankittuna uutta kotia varten, mun oli pakko hankkia ne ennen kuin ne loppuu koska tuo kamera -malli on vain ja ainoastaan Anttilan 60-vuotisjuhlavuotta varten suunniteltu malli ja niitä on vain rajattu erä. Mä rakastan noita, aivan ihanat! Ellokselta sohvan kaveriksi ihana neulepintainen rahi ja Ikeasta pari pirteää koristetyynyä. Olkkariinkin tarvitaan hyvä valaistus jotta näkee lueskella ja oleskella. Mä vasta nyt tätä kirjoittaessani huomasin että unohdin kollaasista TV-tason kuvan kokonaan! Mutta haaveissa siintää Ikean Expedit TV-taso jonka alahyllyille hankittaisiin upotettavat kaapit jotta elektroniikan ja dvd:t saa piiloon.

Kuvassa näkyvässä kollaasissa on ideoita Oton työtilaan (pelinurkkaukseen) jonka ajattelin naamioida tyylikkäästi muistuttamaan sitä työtilaa enemmän kuin Wowin paukutuspaikkaa. Tuo Ferm Livingin ihana This Month -seinätarrakalenteriliitutauluhässäkkä meillä on myös jo valmiina paketissa odottamassa ripustusta uuteen kotiin. Se vain on maailman ihanin, tyylikkäin ja varmasti myös tosi kätevä lapsiperheessä jossa aina riittää muistettavia asioita kuten neuvoloita, vauvakerhoja ja vaikka mitä muuta. Tuohonhan vois vaikka ideoida jotain joulukalenterin tynkääkin (Oi joulu, nyt en jatka siitä aiheesta tai loppua ei näy ja nyt on vasta syyskuu!). Otto haluaisi työpöydäkseen Ikean lasisen uutuuden, mutta mä oon itse enemmän ihastunut tuohon Ikean Malm -malliin josta jo itsellenikin haaveilin. Mutta täytyypä katsoa kumpaan sitten päädytään! Työtuoliksi mä haluaisin tuon tyylikkään rottinkiselkäisen työtuolin ja Otto tietysti tuon miehekkään tuolin.

Keittiöön haluaisin Vallilan pirteän pinkkiharmaat Vallilan Jaffaverhot, koska pinkki on mun rakkaus ja koska noi nyt vaan sattuu olemaan ihan ylisöpöt. Keittiö on varmaan ainoa huone joka meillä sisustukselta on aika yhtenäinen ja valmis, ruokailuryhmä löytyy ja miellyttää silmää jo valmiiksi ja keittiötarvikkeita on sekä kaikenlaista pinkkiä purkkia ja putelia koristeeksi ja cupcake -astiapyyhkeitä. Mutta silti tuollainen lasinen kakkuvati ja muutama tyylikkään mustavalkoinen peltipurkki Ikeasta kelpaisivat. Valaistuksesta haluan tyylikkään vähäeleisen, mutta kumminkin näyttävän ja mun mielestä nuo molemmat lamput sopivat siihen kuvaukseen paremmin kuin hyvin.

Sellaisia sisustushaaveita! Nyt kun itse selailen näitä kollaaseja, niin vaikutelma jää aika valkoiseksi, mutta se ei siis ole lopullinen tarkoitus meidän kodissa, vaan haluan siksi pääosin valkoista koska rakastan värikkäitä tekstiilejä ja pikkutilperöörejä jotka näyttävät paremmilta kun kokonaisuus on muuten rauhallinen. Ja jos kaikki sisustuksen isot palaset hankkii jossain tyylikkäässä neutraalissa värissä kuten valkoisessa, harmaassa ja mustassa on helppo vaihtaa kodin ilmettä vaikkapa vuodenaikojen mukaan muutamalla erivärisellä tyynyllä, matolla ja verholla. Keittiöön tämä tosin ei päde, mun keittiössä on aina pakko olla paljon pinkkiä!

Mun piti julkaista tää jo eilen mutta väsymys otti vallan ja mä nukahdin jo ennen yhtätoista, mutta tässäpä tämä nyt olisi valmiina! Mä alan nyt leikkimään Tirriäisen kanssa kun se sai aamupalansa syötyä. Tänään on meillä luvassa siivousta ja ulkoilua. Ihanaa päivää kaikille♥♥

Mitäs piditte sisustushaaveista? Muita jotka ovat hurahtaneet Ferm Livingin This Month -tarraan? Millaisesta sisustustyylistä tykkäätte itse?

Kantokiertue 2012, mitä jäi käteen?

Huomenna reppu suuntaa meiltä seuraavaan osoitteeseen eli kiertue on meidän osalta nyt ohi! Tää on ollut aivan mahtava kokemus mun mielestä ja avannut aivan uusia maailmoja äitinä ja isinä olemiseen vaikka luulenkin että repun vaikutus arjessa olisi ollut kokonaisvaltaisempi jos a) toi mukelo olis pikkiriikkisen verran nuorempi ja viihtyisi paikallaan paremmin, b) se painaisi vähemmän ja  c) jos kokeiluaika olisi pidempi ja repun käyttöön ehtisi tottua vielä enemmän. Mä oon vakuuttunut, niin vakuuttunut että koen Tulan olevan mahdottoman näpsäkkä hankinta vauvaa odottaville tai vastasyntyneen vauvan vanhemmille, eli toivon mukaan sellainen tulee meillekin vielä kotiutumaan joku päivä.

Kantokiertueesta jäi mieleen:

• Positiivinen palaute; mulle kerrottiin mm. pahasti iskeneestä kantoreppukuumeesta, joten koen onnistuneeni levittämään positiivista asennetta ja ainakin jonkin verran kantorepputietoutta.
• Mukavat kokemukset kantamisesta, oli ihanaa pitää pientä siinä ihan lähellä ja tutkia maailmaa yhdessä, samalta korkeudelta.
• Lukijoiden mukavat kertomukset omista kantokokemuksista, sekä kätevät vinkit koskien repun säätöjä joiden avulla saatiin meidän ikiliikkuja-Tirriskäkin viihtymään repussa!
• Merkkitulva, ensimmäistä kertaa kuulin Ergosta, Kozy Carrierista (kirjoitettiinko se noin) ja Manducakin mainittiin. Mä liputan Tulan puolesta mutta selväksi tuli ainakin se että kantamisen maailmasta löytyy varmasti jokaiselle sopiva vaihtoehto, joten kantamista ei kannata jättää pois laskuista vain koska ei pidä sitä itselle ominaisena juttuna, suosittelen ainakin kokeilemaan!

Onnistuin tavoitteessani, eli voitin omat ennakkoluuloni ja annoin kantamiselle mahdollisuuden! Mä tykkäsin ja toivottavasti tekin tykkäsitte! Suurkiitos vielä Ipanaisen Annille joka minut pyysi mukaan, sekä Sascialle joka minua kiertueelle suositteli, rikastuin monella hienolla kokemuksella tämän kiertueen aikana. Mä toivotan antoisaa ja mahtavaa kantokiertuetta kaikille muillekin mukana oleville bloggaajille ja ihanaa syksyä!

Isi kantaa!

Mielenkiintoista. Avovaimoni mukaan olen luvannut kirjoittaa mielipiteeni tuosta kantorepunhötäkästä joka meille on pölähtänyt tuossa viikkoa takaperin. Tulako se oli?

Totta puhuakseni, onhan tuota "reppua" tullut muutaman kerran käytettyä. Ihan hauska tekele. Tänäänkin tuli taas, jokseenkin pakon alla, vehjettä testattua kun lähdettiin Verkkokaupassa pyörähtämään.

Metromatka itsessään ei nyt mennyt ihan nappiin, tuli sitten seistyä reilu parikytä minuuttia Vuokista keskustaan kun ei istua viittinyt ettei vauva liiskannu mun ruhon alle, niin jäin vaan kiltisti seisomaan ja tarraamaan tolpasta kiinni kahden hengen edestä kun metrokuski tapansa mukaisesti iski vuorotellen kaasun pohjaan ja liinat kiinni.

Sen jälkeinen Kampissa pyöriminen ja sporan paikantaminen taas oli huomattavasti mukavampi kokemus. Ei tarvinnut saatana hissiin jonottaa, hullua luksusta! Sporassakin neiti auttoi ja otti omatoimisesti takavasemmallani sijaitsevasta tolpasta kiinni. Oli vissiin ollut senverta hutera metrokyyti. Ja tapansa mukaisesti yksi paikallisista kukkahattutädeistä näytti työntäneen jotain liian syvälle jonnekkin, siihen malliin tuijotti minua ja Tiaraa. Tai sitten mun housut oli taas valahtanu jonnekki perstuntuman alapuolelle, tiedä häntä, #YOLO.

Jätkäsaaren päässä taas, näköalatasanteella, hyvin ahtaan hissireissun jälkeen totesi neiti isin mieliksi että nyt riitti. Lapsi maahan pyörimään ja isin selkä ansaitulle lepotauolle.

Kyllä mä näen tollaselle käyttöä, varsinkinkin jos on pienempi lapsi matkassa. Ei sillä että Tiaraa olisi vaikea siinä kantaa. Tuo ipana nyt vaan on vähän tollanen että se kovasti haluaisi hytkyä ja tutkia jokapaikkaa, ja mun selkä taas on vuosien urheilun jäljiltä vähän sellanen että se ei hirveesti rasitusta kestä. Mutta sekin on käyttäjä-, ei tuotevika. Reppu itsessään näyttää tarpeeksi miehekkäältä että kehtaa siinä notkua. Ja on se ihan kätevää kun on kädet vapaana.

- Otto

 Mun ihanat♥ Ja nyt siis äänessä taas minä, Iina, kuten normaalistikin! Mä olen iloinen että Ottokin antoi oman panoksensa kantokiertueelle ja vaikka se tuossa tekstissään miehekkäästi koittaa väittää olleensa pakotettuna reppuilemaan niin ihan tyytyväisenä se neitiä kanniskeli ja on auttanut mua koko viikon pohtimaan missä niitä kantokokemuksia voisi hankkia. Ihana mies tuo Otto!

Mua naurattaa kauheesti tää vasemmanpuolimmainen kuva, ihan kun molemmat nukkuisivat mutta oikeasti niillä oli silmät kiinni vain koska tuolla ylhäällä oli niin kirkasta eikä meillä sattunut aurinkolaseja mukaan kun kotoa lähtiessä oli hullu rankkasade! Siellä ne tutkiskeli Jätkäsaaren Verkkokaupan hienolla näköalatasanteella Helsingin maisemia.

 Meidän aamu alkoi koko perheen yhteisellä jättiaamiaisella bageleineen, hedelmineen ja jugurtteineen, on vaan niin paljon parempi fiilis uuteen päivään kun aamulla kiskaisee tuhdit eväät!

 Kuten Otto jo kertoikin niin me suunnattiin Jätkäsaaren Verkkokauppaan ostamaan toista Wii -ohjainta kun ajateltiin tänään pitää yhdessä peli-ilta ja käväistiin sitten tuolla Verkkokaupan katolle rakennetulla näköalatasanteella ihailemassa maisemia ja hienoa hävittäjä-lentokonetta. Löydettiin samalla Tiaralle synttärilahja, josta lisää sitten siinä synttäripostaus pt. ykkösessä jonka ensi viikolla ennen varsinaisia pirskeitä ajattelin toteuttaa. Lahja on kyllä kovin epätavallinen Verkkokaupan kaltaisesta nörttikaupasta ostettavaksi, mutta aivan passeli meidän neidille ja täysin vauvaystävällinen siis!

Tiaran piti repun kyydistä päästä tutkailemaan maisemiakin ja se polleana käveleskeli eteenpäin isin kädestä kiinni pitäen. Välillä piti saada myös vähän konttaillakin, ettei ollut kenessäkään kiinni vaan sai mennä mihin itse halusi!

 Päivän asu:

Bleiseri, neule, kaulakoru - H&M

Shortsit - Cheap Monday

Sukkikset - Lindex

Kengät - DinSko

Huomenna onkin sitten kantokiertueen viimeinen päivä mun blogissani, ennen kuin repun matka jatkuu kohti seuraavaa etappia ja ajattelin kirjoitella jonkinlaisen loppuyhteenvedon siitä mitä reppuilusta jäi käteen. Huomenna luvassa myös ahkeraa kommentteihin vastaamista, sillä nyt on vuoro peli-illan kun toi murunen tuolla jo kärsimättömänä odottelee ohjain kourassa! Ihanaa lauantaita kaikille, mä alan nyt pelaamaan ja maistelemaan mun lempparisipseja Hot American -dipin kanssa, moikkamoi♥

Osallistuvatko teidän perheissä isimiehet kantamiseen? Jos isit ovat kantamista testanneet niin mitä ovat tykänneet?

Väsynyt äiti täällä moi!

Mä en voi käsittää miten voin olla näin väsynyt, tai siis voin mutta en tajua miksi viime yönä nukuin niin huonosti! Tiara nukahti jo 19.30 ja nukkui ilman heräämisiä melkein kahdeksaan asti aamulla ja mäkin menin jo reilusti ennen kahtatoista peiton alle, mutta heräilin ihan koko yön varmaan kymmenen minuutin välein ihan itse! Aamulla väsytti niin vietävästi, sitten päätin että nukun silloin kun Tiara nukkuu päikkäreitään mutta kun ne neidin päikkärit kestää sen 40-60min kerrallaan niin enhän mä kerkeä nukahtaa niin "lyhyessä" ajassa kun ajattelen vain kokoajan että kohta pitääkin jo herätä. No mutta toivotaan että mun viime yön heräilyongelmat jäisi viimeöisiksi eivätkä jatkuisi tänään. Saisi suunnilleen olla tulitikut pitämässä silmiä auki kun tätä kirjoittelen, älkää naurako (kovin paljoa) jos tulee kirjoitusvirheitä!

             Jotain piristystä päivään sentään toi vihdoinkin saapunut H&M:n paketti, jonka sisältöön olen enemmän kuin tyytyväinen! Mä pistin Tirriskän reppuun ja kipittelin hakemaan pakettia, se täytyy kyllä vaunujen eduksi todeta että on se vain niin paljon mukavaa työnnellä sitä tavaraa eteenpäin vaunuissa kuin kantaa! Toikaan paketti ei ihan kevyt ollut ja siihen vielä kauppakassi ja Tirriskä niin kyllä oli pian vuoden vaunutellut äiti hukassa olemattomien hauistensa kanssa. Mutta tietysti se oli vain omaa tyhmyyttäni, olisinhan voinut ottaa vaunut mukaan vain tavaroita varten mutta kun se ei käynyt mielessäkään johtuen varmaan tästä mun ihanasta väsymyksestä. Sekin jäi harmittamaan että en saanut reppuilukuvia kun ei ollut kuvaajaa ja peilin kautta saan aina vain surkeita töhryisiä kuvia aikaiseksi (pitäisi varmaan pestä peili? :D)

               Kunhan huomenna alkaa viikonloppu niin me lähdetään yhdessä koko perhe lenkille ilman vaunuja ja sitten Otto saa kirjoittaa isi testaa kantamista -postauksensa! Mä olen kokenut kantokiertueviikon todella antoisaksi ja ennenkaikkia silmiä avaavaksi. Tuntuu että oon ihan uudella tavalla saanut näyttää maailmaa Tiarallekin ja onhan se nyt maailman ihaninta kun toinen on ihan siinä lähellä kiinni! Sen verran vakuuttunut mä olen että luultavasti klikkailen oman Tulan meille kotiinkin, uskoisin että sille todella tulee olemaan tarvetta! Alkukankeuden hälvettyä löysin kuin löysinkin itsestäni kantajan (tulee mieleen joku taudinkantaja mutta siis ihan sitä lapsen kantamista meinasin), mutta kantoliinat taitavat olla meille kumminkin vielä vähän liian hoocee juttu, onneksi siis on Tula! Mutta tässäpä vähän ostoksia ja neidin kuvia:

 Äidin ihana pieni hymytyttö, miten kukaan voikaan olla noin suloinen, kultainen ja aurinkoinen?

 Paita - H&M

Farkut - Cubus

Kengät - DinSko

 Toppi - H&M

 Bleiseri ja toppi - H&M

 Kaulus-koru, neule ja toppi - H&M

Tuubihuivi, neule ja toppi - H&M

Tää kaulus-kaulakoru on ehkä suloisin asuste mitä oon koskaan nähnyt ja se kyllä virkistää virttyneemmänkin villapaidan ihan uudennäköiseksi! Mä oon enemmän kuin tyytyväinen, ihana räiskyvän makea statement-koru jollaista oon mun garderobiini kaivannutkin. Ainut paha juttu vaan että oon nyt aivan lääpällään kaulus-koruihin ja kaupat on niitä pullollaan, mikä on todella huono yhdistelmä, koska kohta mun korulaatikot varmaan pursuaa noita eri väreissä ja malleissa!

Joku tuntui ainakin StatCounterin mukaan käyvän kiihkeää negatiivissävytteistä keskustelua mun tyylistä itsensä kanssa tuon mun edellisen postauksen kommenttiboxissa. Täytyy kyllä todeta että tällä hetkellä oon mun tyyliini tyytyväisempi kuin koskaan! Oon onnistunut karsimaan turhuuksia pois ja keskittymään enemmän ajattoman tyylikkäisiin vaatekappaleisiin virttyneiden trikooviritelmien sijaan. Toki niitäkin vielä löytyy, mutta harvenevassa määrin. Oon huomannut sen että ihmisiä ärsyttää jos joku on itseensä tyytyväinen, Suomessa kun se ei todellakaan ole sallittua mutta silläkin uhalla että saan seuraavaksi julistavia kommentteja mun hirveän kauhean kamalasta ulkomuodostani, mä totean että rakastan mun vaatekaapin sisältöä, mun hiuksia, mun vartaloa ja oon tällä hetkellä ulkomuotooni tyytyväisempi kuin koskaan! KYLLÄ, itsestään saa ja pitää tykätä! Koskaan en ole tuntenut oloani niin itsevarmaksi kuin nyt, äitinä! Ja toivon että tämä tunne kantaa läpi loppuelämän ja saan sen saman itsevarmuuden tunteen välitettyä niin Tiaralle kuin mahdollisille pienemmillekin sisaruksille. Ihanaa torstai-iltaa kaikille♥

Reppureissu auringonpaisteessa

Ilmat oli sittenkin meidän reppureissun puolella ja tänään aamulla mittari näytti +26 astetta, auringossa tietysti mutta eipä se varjossa vallinnut 18 asteen lämpötilakaan eilisen hyytävän sateen jälkeen kovin epämukavalta tuntunut! Me ollaan oltu oikein ahkeria tänään Tiaran kanssa ja ennen Saran ja Eliaksen kanssa kävely-/puistoretkelle suuntaamista kerettiin pestä pyykkiä, siivoilla ja mä tein itselleni naminami savulohibageleita! Kantoreppuharjoittelut todella tuottivat tulosta ja tämänpäiväinen kävelyreissu reppuillen ei tuntunut suoraansanottuna missään! Tiarakin nautti olostaan Tulan kyydissä aivan eri tavalla kun jopa sai kuikuiltua äidin olkapäiden yli vähän maisemiakin. Riemunkiljahdukset raikasivat koko kävelyreissun ajan ja ensimmäistä kertaa mä todella ymmärsin kuinka hieno keksintö kantovälineet ovatkaan. 

         Mä oon kuvitellut ettei meillä ole ollut minkäänlaista tarvetta kantovälineille, siksi lähdinkin tälle kiertueelle mukaan että halusin testata olinko väärässä ja olinhan minä. Kyllä niille vain on ja olisi ollut tarvetta, ja voin kertoa että nyt harmittaa kovasti etten ole nauttinut pienen tuhinavauvan läheisyydestä kantaen silloin kun Tiara oli vielä pienenpieni muutaman kilon möllikkä ja hirvitti aina laittaa se kauas itsestä vaunuihin vaikka se hyvin siellä viihtyikin. Mitään en kadu, mutta sitten kun meille joskus toinen lapsi toivottavasti siunaantuu niin ostoslistan numero unona komeilee kyllä Tula! Vaikka Tiarakin on ollut aika perustyytyväinen vauva ja mun on yleensä aina ollut helppoa suorittaa esimerkiksi kotiaskareita ihan kädet vapaana kun neiti on viihtynyt itsekseen lattialla leikkien jo pienestä asti niin voisin kuvitella että vaativamman vauvan kanssa Tula olisi vastaus - jos ei kaikkiin - niin ainakin aika moneen juttuun!

 Joko nyt näyttää molempien asento vähän paremmalta? Mä en roiku eteenpäin eikä Tirriäinen taaksepäin. Tästä voitte siis päätellä että yksinkertaisten vinkkien avulla Tula on sovitettavissa myös (siis mun) bimboaivoille sopivaksi, eli se on oikeasti todella helppikäyttöinen!

 Sovittaisko me Tiaran kanssa johonkin kantoreppumainokseen? Missihymyt ja prinsessavilkutukset ainakin onnistuu molemmilta "todella" tyylikkäästi! Nyt kun vielä muistan niin täytyy tehdä täysin asiaankuulumaton välihuomautus; eikös olekin mun hiukset nyt taas vaalentuneet parin viikon takaisesta värjäyksestä? Ja mitään en ole tehnyt niille!

 Iloinen keinuja-Tirriskä! Tiara aina taputtaa ja vilkuttaa keinussa ja kujertelee minkä kerkeää. Kikatukset ja "kakka!" -huudot säestävät myös keinuttelua. On sillä vain ihana pieni kuusihampainen hymy!

 Lehdet on alkaneet jo tippua maahan, ihanaa että syksy tulee vaikken sateita kaipaakaan! Tiarakin räpelsi innoissaan puunlehtiä leikkipuistossa ja yrittipä niitä kovasti maistellakin mutta onneksi ei ehtinyt kun olin niin nopea ilkeä äiti joka ne nappasi pois.

Kotona tietysti piti meidän neiti kenkäfriikin taas kerran saada sovittaa omia vielä auttamattomasti liian suuria juhlakenkiään. Tiara aina kaivaa ne jostain vaikka veisin ne minne tahansa ja sitten se raahaa ja retuuttaa niitä perässään niin kauan että laitan ne sille jalkaan. Sitten kun neiti saa kengät jalkaan niin se ihailee niitä ja hymyilee tyytyväisenä selittäen omia ihania höpinöitään!

Vaatteista puheenollen, toivon kovasti että mun H&M -paketti vihdoin jo huomenna saapuisi niin pääsisin päivittämään mun syystyyliä. Voisin vaikka reippailla Tirriäisen kanssa hakemaan sitä jo aamulla jos on kaunis ilma (ja jos saisin sen ihanan Sinulle on paketti! -viestin vihdoin puhelimeeni)! Ja lisää vaateasiaa, reilusti yli puolet olen saanut myytyä vaatteista joista päätin luopua (ja ihan parissa päivässä!, kiitos teille ihanuuksille jotka niitä olette käyneet hakemassa!) mutta vielä on muutama pussillinen jäljellä, joten jos kiinnostaa niin nyt pikapikaa viestiä couturecouture@windowslive.com! Huonekaluistakin on osa mennyt jo, mutta niitäkin voi tiedustella samasta osoitteesta. Ihanaa iltaa kaikille ja mahtavaa huomista keskiviikkopäivää!♥

Millaisia kantovälineitä teillä on kotona? Mikä on osoittautunut parhaaksi? Missä tilanteissa kantovälineistä on ollut eniten apua? Millaisissa tilanteissa valitsisitte vaunut kantoreppua/ -liinaa mieluummin?

Pinkkiä harmauden keskelle

Tänään on kyllä ollut tämän vuoden ehdottomasti syksyisin päivä! Mun kantoreppu-kauppareissu jäi vain aikeeksi kun salamat en kirjoittanut ensin vahingossa salamit vilistivät taivaalla ja rankkasateen ropinaa säesti tasainen ukkosen pauke, mutta korvasin sen harjoittelemalla repun oikeaa asentoa/asennustapaa/jotain useampaan otteeseen päivän aikana teidän edelliseen postaukseen antamianne vinkkejä hyödyntäen ja nyt voin sanoa että reppu tuntuu selässä (ja käytössä) jos mahdollista, vieläkin käytännöllisemmältä ja mukavammalta. Mun asentoni oli aivan liian kumara, ja vaikkei se lyhyessä kokeilukäytössä mitään vaurioita saanut mun selälle aikaiseksi niin jatkoa ajatellen asentoa oli hyvä korjata. Tirriskä myöskin viihtyy nyt repussa varmaankin paremmin kunhan päästään taas testailemaan kun neiti näkeekin jotain eikä ole piilossa äidin lapaluita vasten! Huomenna saa luvan olla kauniimpi ja aurinkoisempi päivä jos päästäisiin vaikka tekemään neidin kanssa reppuretki meidän tulevaa ihanaa kotitaloa katselemaan (n. miljoonatta kertaa).

              Tänään on meillä sisällä möllöttelystä huolimatta ollut oikein tapahtumarikas päivä, aamulla oli muuttotarkistusta ja iltapäivällä kämpän esittelyä mahdollisille uusille asukkaille. Otto ihana toi Tiaralle mun himoitsemani Lindexin neonpinkin sydänpipon ja mulle syyskuun Kaksplussan jota se päätyikin itse selailemaan meidän olkkarin lattialle todella epämukavan näköisessä asennossa. Kuvasaldokin on päivän harmaasta värityksestä johtuen erittäin niukka, mutta muutaman kuvan koitin keltaisessa energiansäästölamppuvalaistuksessa saada napatuksi ihanasta piposta ja mun ylisöpöstä taustakuvasta!

 Sää ei oikein houkuttanut ulkoilemaan, vaikka salaa mielessäni haaveilin keltaisista Rukan kurahousuista ja maailman isoimmasta lätäköstä johon saisin mun pinkeillä hai-saappailla mennä läiskyttelemään ja pyydystää sadepisaroita kielellä. Se vaan oli maailman parasta pienenä!

 Tirriskän uusi semilämmin (ei talvipipo eikä oikein syksypipokaan) neonpinkki pipo - Lindex

Päivän parhaat: 

Otto♥Kaksplus

Mun jarrupohjaiset ihanat tupsuvillasukat♥ 

Tirriskä ja ikisuosikki BRIOn palikkalaatikko♥ 

Mun ihan paras taustakuva, toi on sopivan pönttö ja pinkki mulle♥

Salkkarit♥, Suomen huippumallihaussa♥ ja BB♥

Huomenna sitten ihan oikeaa kantoreppuasiaa jota keksin sitten vaikka tikusta jos sää ei (taaskaan) ole Tulan ja meidän puolella. Mä muuten ajattelin tähän loppukevennykseksi laittaa tälläisen tismalleen vuosi sitten otetun kuvan ihan hauskana muistona, muistuttaen itseäni siitä että enää 2,5 viikkoa siihen että Tirriskän syntymästä on vuosi! MÄ. EN. EHKÄ. KESTÄ. 

Siellä se mun masussa hengaili, pieni Tirriäinen♥ Masuikävä on valtava, samoin kuin ylpeys meidän taitavasta ja maailman rakkaimmasta ihanasta tyttärestä. Ylpeä olen myös Otosta, meillä nimittäin vihdoin on tullut ruotsinkieli mukaan normaaliin arkeen. Otto puhuu ruotsia ja mä puhun suomea ja näin on jatkunut jo sen verran kauan että nyt uskallan hehkuttaakin enkä pelkää tämän olevan vain ohimenevää hetken huumaa. Isoin kiitos kuuluu Oton parhaalle kaverille, joka miehekkään yksinkertaisesti totesi ruotsinkielen opettamisen jo pienestä pitäen olevan enemmän kuin fiksu ratkaisu. (Kiitos, enhän MÄ hokenutkaan tuota kuin 1,5 vuotta Otolle!!) No ei mutta ihan mahtavaa, mä oon niin tyytyväinen. Ja Tiarakin tykkää selkeästi ruotsinkielestä, eikä ainakaan toistaiseksi ole vaikuttanut ollenkaan hämmentyneeltä yhtäkkisestä isin kielenvaihdoksesta. Mutta nyt loppuu jaarittelu ja mä siirryn murun viereen katsomaan BB:tä kuuman kaakaon kanssa ja sytytän pari ihanaa tuoksukynttilää palamaan. Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille♥ :)