Koita pysyä perässä!

Tirriskä on nykyään nopea, niin kovin nopea että päivät oikeastaan kuluvat siihen että mä koitan epätoivosesti yhtäaikaa pysyä sen perässä ja samalla pitää niin itseni kuin kodinkin suht siistin näköisenä. Jokapaikkaan on pakko kiivetä ja nousta seisomaan ja sitten saa äiti pelätä että milloin se taas kaatuu. On sydäntä raastavaa että vaikka kuinka yrittää niin kaikkia kaatumisia ei vain voi estää, eikä saakaan. Mä tiedän että ei saa olla liian varovainen, mutta silti tekisi mieli vaan istuttaa toi ipana pinnasänkyyn päiväksi turvaan. Eihän niin tietenkään voi tehdä, mutta välillä siitä tulee kovasti haaveiltua.

           Mä oon kovasti yrittänyt välttää olemasta ylihysteerinen ja lietsomasta paniikkia Tiarassa (vaikka itsellä sydämestä ottaakin), toisinsanoen jos selkeästi nään että Tiara ei kaadu mitenkään kovin pahan näköisesti niin yleensä sanon vaan "oohoo, hupsista!" ja sitten me nauretaan yhdessä neidin kanssa. Mutta aina välillä kolahtaa pää sängyn reunaan tai mihin tahansa ja silloin kyllä otan heti neidin syliin ja lohdutan. Tiara on aika huoleton eikä liikkuessaan oikein osaa vielä varoa, neiti saattaa päästää molemmat kädet tai toisen jalan irti tukea vasten seisoessaan vaikkei vielä tosiaankaan osaa seistä ilman tukea tai yhdellä jalalla varsinkaan. Täytyy nyt vain toivoa että harjoitus opettaa ja pian Tiara oppisi itsekin vähän varomaan, vaikka tuskinpa tää sydän syrjällään -fiilis lähtee ikinä kun kerran on tullut äidiksi. Kyllä sitä saa valitettavasti isommankin lapsen kanssa pelätä kaikkea mahdollista kaahaavista rattijuopoista namusetiin.

             Otto meni maanantaina takaisin töihin loman ja sairastelun jälkeen ja nyt on kyllä aivan erilaista olla neidin kanssa kahdestaan kolmen viikon tauon jälkeen. Noiden kolmen viikon aikana kun neiti on oppinut kunnolla konttaamaan, nousemaan seisaalleen ja ties mitä kaikkea muuta. Kolme viikkoa sitten meidän kahdenkeskiset päivät oli sellaisia aika leppoisia, neiti viihtyi hyvin sisälläkin jos sattui olemaan sadepäivä ja päikkäreitä Tirriskä nukkui kahdessä pätkässä 3-4h päivän aikana. Nykyään on joka päivä ihan pakko päästä ulos (niin äidin kuin tyttärenkin), ulkona Tiaralla on huippuhauskaa ja äitikin saa hetken hengähtää kun neiti on edes hetken varmassa turvassa vauvakeinussa eikä piilossa syömässä likaista aamutohvelia tai kiipeämässä syöttötuolia vasten. 

        Tällä viikolla Tiara on molempina päivinä nukkunut tunnin verran päikkäreitä ja nekin kahdessa pätkässä. Öisin sentään Tiara nukkuu sen 12h mutta mä en ainakaan suostu uskomaan että näin pieni pirpana muka pärjäisi vain 13h unimäärällä vuorokaudessa. Mutta miten pakottaa lapsi nukkumaan jos sitä ei vaan nukuta? En mä tietenkään halua Tiaraa pakottaa, mutta oon vain huolissaan että miten se pärjää noin vähillä unilla. Ollaan jopa kokeiltu kaikenmaailman nukkumapaikatkin, vaunulenkillä, vaunuissa parvekkeella, omassa sängyssä, olkkarin sängyssä äidin vieressä ja kaikissa sama tulos = unet kestää 30 minuuttia. Mutta ei, en mä silti koe edelleenkään että äitiys olisi rankkaa. Vaikka päivien jälkeen olo saattaakin välillä olla rättipoikkipuhkiväsynyt niin ainakin on ollut hauskaa, koska meillä raikaa kyllä nauru täällä nykyisin enemmän kuin koskaan! Enkä mä tiedä mitään ihanampaa ääntä kuin tuon pienen tirriäisen kikatus ja kiherrys <3

"HHaaaaaa!"

"Hihiii mä tein sen!"

"Äiti ota ihan chillisti, kyl mä händlään tän seisomishomman!"

                                                                                                  "Jjeeeee!!!"                                                                                                                                Hahhaa Tiaralla taas shortsihaalarin lahkeet hienosti rullautunu ylös näissä kuvissa, ihan ku sillä ois villatakki ja uimapuku tai jotain :DD

"Woohoooooooo!"

"Mä vähän taputan itelleni ku osaan keinuu niin hienosti!"

"Mä taputan vähän lisää ku osaan taputtaakki nii hienosti et ansaitsen taputukset!"

Mutta nyt päivärytmistä vähän pinkimpiin asioihin, nimittäin neidin ihanaan uuteen kukkapantaan ja mun äidin ostamaan pinkkiin uimavaippaan jonka oon unohtanut esitellä! Seppälän lastenosastolta löytyi ihan mielettömän suloinen pinkki kukkakoristeinen hiuspanta jonka nappasin mukaan kauppareissulla! Ja kun mentiin Ouluun niin äidin luona meitä odotti maailman suloisin pilkullinen pinkki ImseVimse -kestouimavaippa joka toivottavasti pääsee pian käyttöön jos helteet vaikka suvaitsisi saapua tänne Suomeenkin!

Mun päivänasut on ollu tällä viikolla ihan tylsiä kun mä en jotenkin oo jaksanut keskittyä vaatteisiin ollenkaan ku odotan vaan H&M -pakettia saapuvaksi että saan uutta ilmettä pukeutumiseen! Mutta laitanpa ton asun  nyt kumminkin esille, ehkä tää on mulle epätavallista et oon ihan farkku-teeppari -linjalla? Eilinen päivänasu siis:

Päivän asu:

 T-paita - H&M

Farkut - ZARA

Kengät - Spirit Store

Aurinkolasit - Glitter

Mulla on tekeillä lastenhuoneunelmia -postaus koska mä oon hirveesti alkanut miettimään että jos siirrettäis meidän sänky olkkariin ja neiti saisi ihan ikioman huoneen. Mä oon alkanut viihtymään tässä talossa, tutustumaan naapuriperheisiinkin ja oon niin tottunut tähän meidän kotiin että oon ottanut muuttojutut ihan uuteen harkintaan. En mä ehkä haluakaan vielä muuttaa täältä pois, täällä on kaikki mitä me tarvitaan ja täällä me viihdytään. On kavereita ja naapureita lähellä ja rauhallinen, turvallinen talo jossa asua. Meillä on kumminkin 60 neliötä kolmelle ihmiselle, tiedän useita perheitä jotka asuvat pienemmissäkin kodeissa isompienkin lasten kanssa kuin meillä. Mutta lastenhuonejuttuja lisää siis aivan omassa postauksessaan jonka toteutan loppuun mahdollisimman pian. Ulkoasumuutos on edelleen vaiheessa, etteköhän te sitten huomaa kun muutokset on toteutettu ;) Nyt toivotan ihanaa alkanutta viikkoa kaikille <3